Pelkoa ja jännitystä La Pazissa

Viime yönä todistin sen, mistä kaikki pelottelivat etukäteen. Ryöstöyrityksen. 

Saavuttiin hostellille viiden aikaan (töiden jälkeen Hard Rockin sunnuntai-tanssit, saatettiin humalainen britti-mimmi hostelliinsa ja käytiin vielä katuhamppareilla) ja kun päästiin huoneeseen, kadulta alkoi kuulumaan tööttäystä, kolinaa ja huutoa. Hetki kuunneltiin, ennen kuin vaivauduttiin kurkkaamaan mitä ulkona oikein tapahtuu. Onneksi ei odotettu pidempään, sillä siinä ikkunamme alla sekava mies yritti todella väkivaltaisesti ryöstää pulloja ja roskia kerännyttä vanhaa miestä. Avattiin ikkuna ja Nastasja huusi espanjaksi soittavansa poliisit jos ei touhu lopu, huudolla ei ollut vaikutusta ja yritettiin estiä huoneesta jotain millä heittää ryöstäjää, tuloksetta. Pitää ehkä etsiä muutama kivi ikkunalle vastaavan varalle. Huutaminen ja puuttuminen kuitenkin häiritsi ryöstäjää sen verran, että tämä päätti lopulta luovuttaa ja luikki pakoon paikalta. Vanhempi mies vakuutti meille olevansa kunnossa, vaikka saikin muutaman potkun kivuliaan näköisesti kroppaansa. 

Tämän nähtyäni olen enemmän kuin onnellinen, että tosiaan saatettiin Nicola hostellillensa. Ja ettei vastaavaa ole sattunut omalle tai kenenkään tutun kohdalle, vaikka samoja katuja keskellä yötä tallataankin melko huolettomasti. 

Mammis ja kummitäti istuvat nyt lentokoneessa ja torstaina saapuvat tänne, vietettyään ensin kaksi yötä Limassa. Mua jännittää, enkä oikein osaa selittää miksi. Olen myös innoissani, Kleydy ja Jose ovat pyytäneet kylään ja kaikki muutkin ovat innoissaan jo viikkoja kyselleet milloin he oikein saapuvat. La Pazissa hengailun lisäksi luvassa on Salar de Uyuni ja Titicaca-järvi, lisäksi lähetän heidät Cuscon kautta Machu Picchulle. Jaiks!

Suhteet Oma elämä Matkat

Syksyä ilmassa, vaikka kevät on tuloillaan

Maanantaina istuttiin iltaa vain henkilökunnan kesken Smokeysissa, asiakkaat pysyttelivät poissa, sillä kaupunki oli kylmä. Nastasja totesi tästä puuttuvan vain sateen. Kynttilän valoa ja kortin peluuta. Kuin täydellinen syysilta, vaikka aamupäivällä otettiin aurinkoa hostellin katolla. Ilmeisesti joku kuuli Nastasjan sanat, sillä seuraavasta päivästä lähtien on satanut, paikoin myös lunta.

Sisällä on kylmä.

Tänään istuin sohvalla skypettämässä Suomen ilta-aurinkoon kahden paidan ja kahden huivin yhdistelmään kietoutuneena ja silti palelin. En usko että tätä ongelmaa olisi ollut, ellei joku olisi lauantaina pöllinyt täydellistä jokasään huiviani (jota useimmat toki kutsuvat peitoksi tai viltiksi). Eilen sain onneksi kuulla sen palautuneen katoamispaikkaan ja saan sen takaisin, jahka jaksan laittaa henkiset tanssikengät jalkaan ja suunnata Mythologyyn. 

041.JPG

Huivi in action, terkuin kiinalainen meikämandoliini.

Tänään lähtiessäni töistä sade yltyi jo epämiellytäväksi mutta onneksi muistin raahanneeni saappaat ja sadetakin lasten keskukselle, joten lampsin onnellisena ja kuivana kotiin. Ei ole Hai-saappaiden ja keltaisen Rukkan yhdistemää voittanutta, varsinkin kun väistämättä päässä alkaa kaikumaan Ultra Bran Sinä lähdit pois.  

https://youtu.be/EJukoelxUK0

Kaiken muun ohella olen lukenut yhden vaikuttavimmista kirjoista ikinä, The Kite Runnerin. 

Maanantaina kulutin kolme tuntia espanjan opiskeluun ja samalla Mariela opetteli englannin alkeita. Saatiin Nastasjan kanssa hyvät naurut Yonathanin kirjoitusasuista numeroille ja jouduttiin tekemään lista uusiksi.

kuva 1.JPG

One hungrand? Ehkä Yonathan oli nälkäinen kirjoittaessaan tätä.

Värjännyt, toistaiseksi tuntemattomasta syystä, kiloittain riisiä ja pastaa lasten keskuksella, vielä on neljä väriä odottamassa vuoroaan. Itse värjäämiseen meni pari tuntia ja toisen samanmoisen käytin irroitellessani klimppiintyneitä pastoja toisistaan ja pahvialustoista.

kuva 3.JPG

Piirsin myös Yhdysvaltojen kartan osavaltioineen ulkomuistista ja saanut sille Teksaslaisen hyväksynnän, vaikkei se nyt ihan atlaksesta kopio ollutkaan. Jokunen vuosi sitten pidin tätä itsekin turhana tietona, mutta se on loistava jäänmurtaja ja keskustelun avaaja yhdysvaltalaisten kanssa, yhdysvaltalaista juttuseuraa taas tarvitsen etten täysin hukkaa aksenttiani (kiitos tästä Gilmoren tytöille, Frendeille ja HIMYMille)  ja päästäkseni laajentamaan sanavarastoani. 

Hain tänään myös lisäaikaa turistiviisumiini ja vaikka sitä pitäisi myöntää vain kolmekymmentä päivää kerrallaan sain suoraan loput 60, eli elo lokakuun puoleen väliin on nyt turvattu. Se, miten siitä eteenpäin, on edelleen vaakalaudalla. Tästä huolestuneena olen haaveillut myös lomasta Kreikkaan, koska lokakuinen Helsinki on muistoissani ankean harmaa ja sateinen. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat