Raskasta pitää hauskaa

Nauttimisesta on tullut vähän pakkomielteistä.

Kuvaan kaikkea, etten unohtaisi mitään. Tämän teen tietenkin kännykällä, joten kuvat ovat toinen toistaan surkeampia.

Poden huonoa omatuntoa nukkumisesta, suihkussa käymisestä, jalkojen rasvaamisesta ja kaikesta muusta välttämättömästä. 

Nastasja nukahti kesken työvuoronsa mun syliin. Lauantaina tein ylimääräisen työvuoron, jotta Nastasja sai nukkua sängyssä. Raukka saapui hostellille, höpötti jotain espanjan, saksan ja englannin sekoituksella ja kaatui sänkyyn. Sunnuntaina saavuttiin molemmat hostellille aamulla kahdeksan aikaan ja nukuttiin lusikassa, tämä kaikki hieman ihmetytti meidän uusinta kämppistä ilmeestä päätellen. Nastasja valvoi askarrellen Marielan kotitehtävä-pienoismallitaloa ja itse olin baarikierros-jatkoilla muutaman asiakkaan kanssa vähän pidemmän kaavan kautta. 

Kirjoitan TO DO-listaa kaikesta mitä haluan vielä tehdä. Karaokea, El Alton sunnuntai-markkinat, Death road uudestaan, etsiä mun kadonnut huivi.

Tuntuu väkinäiseltä yrittää tehdä kaikesta tajunnanräjäyttävän upeaa, vaikka perjantainkin paras ja hauskin asia oli pelata catch catchia kilpaa Kleydyn, Diogon ja Rafin kanssa. (Catch catchiä ei löydy appstoresta eikä sitä saanut myöskään mun bolivia-samsungiin, vaikkei sekään uusimmalla teknologialla keuli.) 

Rafin ennätys tässä siementen nappaamis pelissä on 6, Kleydyn 67, Diogon 32 ja itse johdan 70 pisteellä. Diogon mukaan siemenet on vesimeloneja, koska ne on samankokoisia kuin kana joka niitä nappaa.

Eilen baarityön ohella viihdytin Kleydyn 9-vuotiasta Matias-poikaa. Olen täysin sitä mieltä, ettei baari ole lapselle paras paikka viettää sunnuntaita, mutta ainakin voin omalla toiminnallani tehdä siitä vähemmän traumaattista. Pelasimme Unoa, Jengaa, Dominoa (en tosiaan tajua kyseisen pelin ideaa, ainakaan niillä säännöillä, jotka Matias mulle opetti) ja opetin mikä on dominoefekti, rakennettiin baaria kiertävä rata Jenga-paloista ja kaadettiin se. Eilen Smokey’sissa oli onneksi rauhallisen harras tunnelma, sillä oli US Openin miesten finaali ja kaikki seurasivat silmä kovana kuinka Federerin käy.

Toissapäivänä istuin auringossa meidän hostellin parvekkeella/sisäpihaa kiertävällä käytävällä, joka on myös lähin wifillinen paikka meidän huoneesta, kun kuulin suomenkielistä räppiä. Toisella puolella istui argentiinalainen poika, mutta päättelin musiikin silti juontavan jälkensä häneen ja kävelin luokseen varmistumaan. Hän tosiaan kuunteli Asaa ja selvisi että hänen huoneessaan asuu suomalainen Nicolas (tai jotain sinne päin), jonka puhelimesta musiikki oli lähtöisin. En tiedä kumpi on ihmeellisempää, se että olen asunut kuukauden samassa hostellissa toisen suomalaisen kanssa enkä ole vieläkään tavannut häntä, vai se että tämä on jo toinen kerta kun tapaan argentiinalaisen, joka kuuntelee Asaa Etelä-Amerikassa.