Sattumuksia

Liityin CouchSurfingiin Terryn painostamana innoittamana pari viikkoa sitten. Seuraavana päivänä päätin muuttaa, joten hostaaminen ei ollutkaan mahdollista. Hostaamisen lisäksi pari pyyntöä on tullut vain La Pazin esittelyyn ja molempiin olen suostunut. Ensimmäinen tuli chiläiseltä pojalta, joka kuvitteli kyseessä olevan treffit ja jouduin näkemään paljon vaivaa saadakseni hänet ymmärtämään tilanteen oikean laidan, olematta kuitenkaan tyly. Eilen kiersin kaupungilla saksalaisen ja yhdysvaltalaisen tytön kanssa, esitellen Mercado de las brujasia (suomeksi noitatori, jossa on myynnissä muun muassa täytettyjä laamavauvoja ja muuta kuvottavaa) ja muita keskustan erikoisuuksia, lopulta noustiin telefericolla El Altoon.

Yhdelle sohvasurffaus-kontaktille vinkkasin hostellimme olevan edullinen ja toissapäivänä palatessamme kotiin Yonathanin kanssa törmättiin kyseiseen jamppaan, joka oli majoittuneena viereiseen huoneeseen. Astuessamme sisään hän oli selkä meihin päin ja moikatessamme hän kääntyi ympäri ja kävimme seuraavanlaisen keskustelun. 

Hey! I know you from CouchSurfing! You are Martin, right?

Sofia!!

Not quite.. Heidi.

Oh, sorry! Of course! Do you sleep alone in that room? 

No, with our friend, but she is not here right now..

I don’t want to go to sleep yet, do you guys have alcohol in there? 

Vaatteiden lisäksi raahasin Los Pinosista mukanani pullon viiniä, Jallun ja Salmaria. Päädyttiin uhraamaan punkku ja keskustelemaan uskonnoista ja matkustamisesta neljään asti aamulla.

Eräänä päivänä kävellessäni töistä hostellille kaksi tyttöä pysäyttivät mut kadulla ja pyysivät lupaa ottaa kuvan, koska tyylini oli niin kiinnostava. Annoin toki luvan, vaikkei flipflopeissa, maksimekossa ja aurinkolaseissa mun mielestä mitään tajunnanräjäyttävää olekaan. Kerrottuani tästä Kleydylle, hän kohteliaasti nauroin ensin kippurassa ja lopulta totesi, että ehkä tytöillä on kliseisimmät turistityylit-blogi tai vastaava.

Samaisena päivänä sain muitakin outoja kohteliaisuuksia, kun uusi-seelantilainen poika ihmetteli tatuointiani, kysyi sheivaanko käsikarvani (En! Sheivaako joku?) ja kehui ihoani pehmeäksi. Mun ihokarvojen vaaleus ja haituvaisuus ei tullut ensimmäistä kertaa puheeksi, viimeksi mun untuvia kadehti Huanchacossa saksalainen Petra.

La Pazissa tapahtuu suuria myös uskonnon suhteen. Paavi vieraili Boliviassa, kun olin Belgiassa ja tänään sadat ihmiset odottivat San Fransiscon aukiolla Jeesuksen toista tulemista.. Kun saatiin tämä Nastasjan kanssa selville oltiin hieman loukkaantuneita, ettei kukaan maininnut tästä aiemmin, koska meillä olisi ollut aamupäivällä paljon aikaa valmistautua tähän tapaamiseen. Valmistautumisen sijaan iltapäivällä hain meille meksikolaista sillä aikaa kun Nastasja kävi suihkussa ja syötiin hostellin katolla. Katto toimi täydellisenä ranta-simulaattorina, sillä vieressämme pestiin hostellin lakanoita ja loiske, joka tuosta jalkapyykistä (aivan, ei nyrkkipyykistä, vaan mies hyppi saappaissaan valtavassa sangossa lakanoiden päällä) lähti oli kuin aaltojen loisketta, kun laittoi silmät kiinni pystyi melkein kuvittelemaan itsensä Tyynen meren rannalle.