Sydämetöntä menoa ilotalossa
Perjantaina heräsin bolivialaiseen numerooni tulleeseen viestiin, jossa kysyttiin haluaisinko lähteä illalla tanssimaan ja kutsuttiin yöksi hänen luokseen koska asun niin pitkällä, hetken päästä tuli selvennys, että kysyjä oli työkaverini Daysi. Pohdin hetken vastaavani moniulotteisemmin, mutta koska englanti ei ole Daysin kananmunan keltuainen vastasin vain lyhyesti Si :))
Kun kaikki lapset oli haettu koteihinsa viikonlopun viettoon, lähdimme Daysin ja Estelan kanssa syömään, siitä pubiin tapaamaan Daysin veljeä kavereineen ja lopulta suunnattiin koko porukalla salsaamaan klubille, jonka hämyisyys johtui suitsukkeista. Oma sätkimiseni tanssilattialla on hyvin kaukana salsasta, mutta toivottavasti pääsen pian tanssitunneille, jotta ei tavitse hävetä näiden sulavaliikkeisten ja -lanteisten keskellä! Bändin lopetettua päätimme, että meidänkin iltamme alkaa olla ohitse.
Ihanat naiset baarissa!
Kotonaan Daysi ohjasi minut huoneeseensa ja kertoi, että aamulla yhdeksältä mennään jakamaan Centro Infantilin mainoksia ja hän tulee herättämään 8.15. Aikataulu pääsi yllättämään, kun lauantain työpäiväni pitäisi alkaa vasta kahdelta..
Mainosten jakaminen osottautui luultua kivemmaksi, koska pääsin tekemään suomalaisittain laittomuuksia, eli liimaamaan mainoksia pylväisiin! Muut jakoivat tällä välin pieniä mainoskalentereita ihmisille suoraan, ensimmäinen kerta kun olin tyytyväinen etten puhu espanjaa. Kun lähikortteleiden sähkötolpat oli liisteröity lähdimme lähemmäs keskustaa jakamaan tietoa ja flaijereita paikalliseen ilotaloon.
Sarah oli kierroksellaan päätynyt keskustelemaan prostiuidun kanssa, joka kertoi monilla kollegoillaan olevan lapset mukana töissä. Asiakkaiden aikana lapset laitetaan sängyn alle, jossa he kuulevat ja kokevat aivan liikaa. Meidän toiveemme olisi saada lapset sänkyjen alta Centro Infantiliin, jossa heistä pidettäisi huolta, kuunneltaisiin, kasvatettaisiin ja annettaisiin olla lapsia. Aika näyttää kuinka moneen teimme vaikutuksen, mutta itse en ainakaan unohda käyntiä ikinä.
Ilotalo sijaitsee hyvinkin keskeisellä paikalla kaupungilla, ostoskeskuksen osana. Viidessä kerroksessa on pieniä huoneita, jotka on koristeltu rivoin julistein ja punaisin kebabvalokaapelein. Huoneissa työskentelevät alaikäisen näköiset tytöt alusvaatteisillaan ja maskit peittämässä silmiä, hieromassa kauppoja ovenraosta. Sain onneksi kuulla tyttöjen tekevän työtä omasta tahdostaan, se on kuulemma helppoa rahaa ja olosuhteet ovat “hyvät”. Tuskin se heistä kenenkään unelma-ammatti on ollut, mutta ainakin saavat itse päättää.
Hämmennyin suuresti asiakkaista, sillä olin kuvitellut mielessäni huorissa kävijät epätoivoisiksi ja epäsosiaalisiksi luusereiksi, mutta vastaan tuli komeita, siistejä ja kaiken ikäisiä miehiä. Sellaisia miehiä, joilla ei uskoisi olevan vaikea tyttöystävää tai vaimoa. Miesten kulutustottumuksiin kuulemma vaikuttaa osittain katolilainen uskonto, joka on syynä ettei parisuhteessa ole seksiä ennen avioliittoa, vaan miesten on tyydytettävä halunsa muualla. Syy siihen miksi naimisissa olevat miehet käyvät bordellissa, lienevät samat kuin muuallakin maailmassa.
Ilotalolta suuntasimme syömään, vaikka itseltäni oli ruokahalu täysin kadonnut. Ravintolassa sain eteeni annoksen perunaa, sakeaa kastiketta ja pahanmakuista lihaa. Mikske on kuitenkin opettanut, että kaikki liha pitää syödä, jottei eläin ole kuollut turhaan, joten taistelin ja lopulta sain syötyä keitetyn oloisen lihan lautaseltani. Hetkeä myöhemmin Maria Silvia keskusteli isänsä kanssa kiivaasti jostain ja käännöksestä kävi ilmi, että Maria Silvia on sitä mieltä, että Alasita-markkinoilta saa paremmin valmistettua lihaa kuin tämä syömämme oli.. Sydämeni jätti säikähdyksestä pari lyöntiä välistä ja jouduin varmistimaan ymmärtäneeni oikein. Jep. Olin juuri syönyt sydäntä. Paikallinen ruokakulttuuri on tehnyt vaikutuksen tavallaan hyödyntää eläimistä kaikki osat, mutta tuntui silti pahalta ja ennen kaikkea huijatulta, ei toiselle sanota “lihaa” jos tarkoitetaan elintä, joka pitää kehon toiminnassa. Lisäksi Maria Silvia oli oikeassa, markkinoilla maistamani pala oli todella paljon paremman makuista.
Lopun päivää etoi.