This is madness.

Palasin Huanchacosta eilen aamuna täydellisen rentoutuneena ja onnellisena, tarkoituksenani oli jakaa palanen sitä kuvien ja tarinoiden muodossa, mutta jokin kiilasi edelle. 

Eilen ja tänään olemme keskustelleet seksuaalisuudesta Lyseo Venezuelassa (Unohdetaan hetkeksi, että projektin pitäisi käsitellä lasten ja nuorten osallistumista päätöksen tekoon ja vaikuttamista noin yleisesti.). Seksuaalisuus toki on tässä yhteydessä tarkoittanut enemmän anatomiaa, mutta olemme sivunneet myös erotiikkaa. Tytöille on täysin uutta nähdä kuvia miehen ja naisen sukupuolielimistä, tästä on seurannut paljon kikatusta ja hämmennystä, mutta myös paljon kysymyksiä.

Tuntuu väärältä, ettei 18-vuotias tyttö tunne käsitettä kuukautiskierto tai ymmärrä mitä omassa kehossa tapahtuu kuukausittain. 

Tampoonit on täysin vieraita esineitä ja jouduimme turvautumaan kuviin selittäessämme miten ne toimivat. 

Yli 30-vuotiaista bolivialaisista naisista vain 20% on saanut orgasmin elämänsä aikana. 

Avoimen keskustelun lisäksi annoimme tytöille mahdollisuuden kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä anonyymisti, vastaamme niihin ensi viikon tapaamisessa, mutta vilkuilimme niitä heti tuoreeltaan. Jo ensimmäinen oli mun näkökulmasta pysäyttävä: Miten ja milloin ihminen valitsee oman seksuaalisuutensa?. 

Homoseksuaalisuus on nuorten keskuudessa hämmentävää, hävettävää ja tabu. He eivät tiedä miten omiin tuntemuksiinsa reagoida ja kokevat tosiaan itse tehneensä tai valinneensa jotain väärin kokiessaan seksuaalisia tunteita omaa sukupuoltaan kohtaan. Työskentelemme kahden luokan, eli noin 40 oppilaan, kanssa ja tiedän faktana heistä kahden olevan lesboja ja sen syövän heitä sisältä päin. Onneksi heillä on toisensa vertaistukena, mutta se on myös viimeisten viikkojen aikana aiheuttanut paljon ongelmia heidän välilleen. Toinen tytöistä on ystäväni ja onnekseni mulla on mahdollisuus keskustella hänen kanssaan muuallakin kuin koulussa ja yrittää vakuuttaa, ettei hänessä ole mitään epänormaalia tai luonnotonta.

Mulla on lupa ottaa tytöistä koulussa kuvia projektia varten, mutta koska tällä kirjoituksella ei ole varsinaisesti mitään tekemistä sen kanssa, tyylikkäästi blurrattu versio. Musta on mahtavaa, etteivät tytöt pelkää läheisyyttä, vaikka seksuaalisuus pelottaakin. 

Mulla on täällä myös homoja kavereita, miehiä, ja he ovat hieman avoimempia asian suhteen, toki he eivät ole enää teini-ikäisiä. Homous ei ole miesten keskuudessa niin suuri tabu, ehkä koska miehen yhteiskunnallinen ykkösprioriteetti ei ole tulla perheelliseksi. En usko äitiyden olevan ainoa syy miksi lesbous on niin hävettävää, mutta aistin tulevan perheettömyyden olevan ongelma tytöille ja erityisesti syy miksei omasta seksuaalisesta suuntautumisesta haluta tai voida puhua omien vanhempien kanssa. 

Kun ensimmäisten viikkojen aikana keskustelin LGBT-oikeuksista Nueva Generacionin tyyppien kanssa he vakuuttivat, että kaikki on laillista,opin nopeasti itse, että vain siinä merkityksessä ettei se ole laitonta. Tasa-arvoista avioliittoa täällä ei tietenkään ole ja eikä näin olleen myöskään adoptio-oikeutta. Adoptoida voi kuitenkin myös sinkku, joten tavallaan mahdollisuus adoptioon on. En kuitenkaan osaa edes kuvitella mitä tapahtuisi, jos jossain vaiheessa selviäisi ettei adoptio ollutkaan vain yhden naisen perheeseen, vaan että perheessä onkin kaksi äitiä. Yksin adoptoiva mies on täällä todennäköisesti yhtä realistista kuin yksisarviset.