PERHE [] Lapset ja lasten tyyli

Olen lapseton ja suunnitelmissani on myös pysyä lapsettomana. Seuraavat kymmenisen vuotta nyt ainakin. Mikään ei kuitenkaan estä muodostamasta mielipidettä lasten tyylistä. Varsinkaan kun koetan toteuttaa lilytägijuttusarjaa.

Olin itse ysärilapsi, jota puettiin Disney-hahmoin koristelluihin kollariasuihin ja riemunkirjaviin trikoisiin. Oman lapsuuteni Scar-teepaidat ja Pocahontas-leggingsit näyttävät ihan yhtä hirveiltä kuin kammoamani Autot-lippikset ja Elsa-mekot. Tarha-aikojen kuvia katsellessa silmääni miellyttää kuitenkin se, että poikien ja tyttöjen värit eivät näytä olevan niin justiinsa. Pikkuveli poseeraa pinkeissä kurahousuissa ja serkkutytöllä on rimpsuhameen seurana traktoripaita. Tänään Lindexin lastenosastolla huvikseni pyöriessäni en tyttöpuolella juuri possunpunaisesta poikkeavia väriä tavannut.

Internetin lapsikuvat kertovat siitäkin, että nykylapsilla tosiaan on usein tyyli, ei vain lämmintä päällä. On retrovauvaa, pinkkiprinsessaa ja teinipojaksi puettu taapero.

Miten sitten pukisin oman lapseni?

Koska olen mielikuvitusäiti, lapseni on yhteistyöhaluinen pikku enkeli, joka jakaa erinomaisen maun kanssni. En siis joudu tappelemaan uhmaikäisen kanssa vaatekaupassa, vaan saan ostaa juuri sitä, mitä haluan. Rahastakaan ei ole kiinni, tietenkään.

Lapseni tyylin peruspilarit:

– Mukavuus ennen kaikkea. Vaatteet eivät ole koristeina, niissä on voitava rymytä ja touhuta
– Lapselle lastenvaatteet. Onhan ne minikonssit söpöt, mutta taapero pillifarkuissa tai nahkahameessa on kamalaa katseltavaa. Niitit ja pääkallot eivät ole lasten juttuja.
– Ei tusinaprinteille. Hello Kittyt ja Angry Birdsit, ei koskaan.
– Kiellettyjä värjejä ei ole, mutta ei koko sateenkaarta päälle yhtä aikaa
– Marimekkoa ja Mini Rodinia halpisvaattteiden seassa.
– Omat ysärikuteeni uusiokäyttöön!