Se juna meni jo

On aika päivittää taas kuulumiset työnhakuni suhteen. Sitä ennen totean, että kummasti nämä blogimerkintöjen välit ovat lähteneet venymään – välissä on helposti jo se kuukausi. Oonkin miettinyt, että onko tämän blogin ylläpidossa mitään järkeä, ja olisiko aika vaihtaa blogin nimi ja sisältö paremmin nykyistä elämääni paremmin vastaavaksi kuten esimerkiksi ”Kohti tuntematonta” tai ” Ensiaskeleet” tms. Mutta tulisiko silti päivitettyä useammin? Mene ja tiedä.

Tällä hetkellä olen edelleen virallisesti työtön, vaikka tosiasiassa puuhailen kaikenmoista (työttömyysturvan rajoissa tietenkin), mikä edistää oman yritykseni käynnistämistä. Silmäilen edelleen avoimia työpaikkojakin, mutta huomattavasti harvemmin kuin aiemmin, ja kynnys hakemuksen laittamiseen muualle on kasvanut korkealle. Oma yritys tuntuu useimmiten kaikin puolin paremmalta vaihtoehdolta kuin hakemusten lähettely ja kielteisten vastausten saaminen – mutta heikkojakin hetkiä tulee, eikä huvittais yhtään..niin, yrittää 🙂 Ei yrittäminenkään tietenkään mikään helppo tie ole, mutta mun tapauksessa se saattaa olla ainakin vähemmän kivikkoinen.

Yritystoiminnan perustamista vahvisti aika paljon se kun pääsin vihdoin ja viimein mukaan iltaisin pidettävälle yrittäjäkurssille (kaksi ensimmäistä kurssia, jonne hain, oli peruttu vähäisen ilmoittautujamäärän vuoksi). Olen viihtynyt kurssilla loistavasti. Alun perin mun piti mennä ilmaiselle päiväkurssille mutta todettiin miehen kanssa, että maksullinen iltakurssi tulee kuitenkin halvemmaksi kun lasta ei tarvitse laittaa kokopäivähoitoon. Ja kurssimaksun, vajaa 300 euroa, saa aikanaan vähentää yrityksen verotuksessa.

Yrittäjäkurssilla ei tarvitse omia suunnitelmiaan paljastaa tarkasti kenellekään, jos ei halua. Eikä siihen ole tarvettakaan. Pääpaino on aloittavalle yrittäjälle tärkeiden asioiden läpikäymisessä ja niistä käytävässä keskustelussa. Ihmiset on mukavia, ja hyvin eri taustaisia. Mulle kurssilla käyminen on ollut mukavaa vaihtelua ja eräänlainen iltojen rentoutushetki, jos on rymynnyt päivällä lapsen kanssa 🙂 ensi viikolla kurssi päättyy ja sitten pitäis uskaltaa laittaa starttirahahakemus vetämään. Tarkkaa päivämäärää en ole vielä päättänyt, koska haluan vielä odottaa viimeisistä työhakemuksista tietoa. Starttirahakausi kestää puoli vuotta, ja sinä aikanahan ei sitten muualle voi mennä töihin.

Lähes joka päivä haikailen vielä palkkatöiden perään, mutta musta tuntuu aika usein, että se juna on mennyt tän aseman ohi jo aikoja sitten.Taisin mainita aiemmin työttömyyskassan työtehtävistä, jonne MELKEIN pääsin – no, niillä ei ollutkaan tarpeeksi kiire siellä, että olisin voinut työllistyä. Todella nurinkurista, kun miettii vallitsevaa taloustilannetta. Minulle soitettiin myös ELY-keskuksesta, jonne tarvittiin ruuhka-apua, mutta olivat sitten vissiin ottaneet lopulta jonkin muun sinne, ehkä jonkin vielä pidempään työttömänä olleen. Nää turhan toivon antajat sapettaa hieman, mutta en halua syytellä ketään. Kun on alkanut katsoa asioita enemmän yrittäjän näkökulmasta, oon tajunnut sen, mikä valtava riski uuden työntekijän palkkaamiseen sisältyy. En oikeastaan ihmettele, miksi en ole päässyt mihinkään töihin. Silti se tuntuu vääryydeltä, koska en pääse näyttämään työnantajille, mitä osaan. Tuntuu, että kaikki vaan hirttäytyy kiinni mun kahteen yliopistotutkintoon ja viimeiseen työkokemukseen ,josta on kolme vuotta. Niiden perusteella ne määrittelee mut haluamallaan tavalla. Itse en ole enää pitkiin aikoihin halunnut määritellä itseäni niiden tutkintojen perusteella, vaan ehkä ennemminkin ”aloittavaksi yrittäjäksi”. Siihen mitä on tässä nyt, eikä siihen, mitä joskus oli.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *