Kaksi rautaa tulessa – melkein

Kuukauden hiljaiselon jälkeen on aika päivittää kuulumisia…

Töitä en ole saanut edelleenkään, ja hakemusten lähettämisen tahtikin on jotenkin hiipunut. Tähän on monia syitä, aloitetaan:

Ehkä mä oon lopettanut stressaamisen – tai ainakin vähentänyt sitä. Oon todennut,että asiat järjestyy lopulta, jotenkin. Mulla on nyt hyvä yritysidea, ja yritysneuvojallakin olen jo vieraillut, ja ilmoittauduin myös syyskuussa alkavalle yrityskurssille. Kerran kun kukaan ei oo vieläkään halunnut palkata mua, täytyy tehdä se itse. Yrittämisestä ei siis näytä tulevan hetken laulua vaan ihan tosissani lähden etenemään sen kanssa. Silti pieni osa minua toivoisi että saisin kuitenkin vielä sen palkkatyön jostakin. Yritystoiminnan käynnistäminen ei oikeastaan pelota mutta uskon että palkkatyö antaisi paremman alkupotkun yrityksen perustamiselle – ehtisi kerätä näkökulmia työelämästä omaa yritystä varten. Toisaalta palkkatyössä on se vaara, että siihen jämähtää. Mutta jokainen päivä, joka ei tarjoa mulle sitä palkkatyötä, vie lähemmäs oman toiminimen perustamista. Tää on vaan niin jotenkin ristiriitaista, kun olen koko kahdeksan opiskeluvuotta kasvanut kiinni siihen ajatukseen, että mä meen töihin jonnekin, ja joku palkkaa mut. Pienessä mielessä ei oo käynytkään ajatusta siitä, että kukaan ei palkkaa mua vaan musta tulee yrittäjä. Anyhow, tällä hetkellä tuntuu mukavalta ja huojentavalta, että varmasti tiedossa on tekemistä.

Stressiä on helpottanut kyllä sekin, että onnistuin käymään myös työhaastattelussa, joka on järjestysnumeroltaan toinen mun listalla (ei tosin ihan kauhean hyvä saavutus kun lähetettyjä hakemuksia alkaa olla nyt noin sata kappaletta) Työpaikka on, hieman surkuhupaisasti, eräs työttömyyskassa, jonne mut pyydettiin haastatteluun CV-nettiin jättämäni profiilin perusteella plus sen takia että mulla on se nuorison Sanssi-kortti. Tarve työntekijälle selviää kuukauden sisään, ja homma kestäis 3 kk. Tosi lyhyt aika mutta on sekin parempi kuin ei mitään. Haastattelijan mukaan oon kuulemma aika vahvoilla muihin hakijoihin nähden – hmh, tässä vaiheessa on kyllä oppinut jo olemaan skeptinen ja intoilematta.  Varmaa on vain se että mikään ei ole varmaa ennenkuin on nimet paperissa. Näin se vaan menee.  

Tosta Sanssi-kortista muuten, luulin aluksi että se on suunnattu vain nuorille työttömille duunareille, ja ärsyynnyin kun joku alkoi mulle puhumaan siitä tyyliin, että ”No onhan sulla se Sanssi-kortti”. Loukkaannuin kun mua verrattiin johonki amiksiin 😀 voi, kun ois silloin kesän alussa tiennyt, että sillä saatan vielä saadakin niitä palkkatöitä.

Tässä on nyt siis kaksi rautaa tulessa – odottelen tietoa, pääsenkö sinne työttömyyskassaan töihin. En ole siltikään ripustautunut vain tuon kortin varaan, vaan jatkan töiden hakua, toki aiempaa pienemmillä panoksilla. Tämän lisäksi oman yritystoiminnan käynnistäminen tapahtuu samanaikaisesti riippumatta siitä, pääsenkö vai enkö pääse töihin.

Oman lisämausteensa koko kuvioon tuo se, että meidän pikkuinen tyttö aloitti nyt osa-aikaisesti päiväkodissa. Paikka vaikuttaa todella hyvältä ja lapsi on viihtynyt siellä, joten muuttohalukkuus muualle  Suomeen romahti kertaheitolla – vaikkei tietenkään päiväkoti saisi sanella asumispaikkakuntaa.  Teen tällä hetkellä kaikkeni, ettei tarvitsisi muuttaa kovin kauas.

Kaiken kaikkiaan elämä näyttää tällä hetkellä tosi tosi paljon valoisammalta kuin kesällä (vaikka toki luonnossa illat pimenee:) Mä oon jotenkin aina pitänyt syksystä enemmän kuin kesästä, jolloin koko Suomi on aina ihan halvaantunut.