Aika katkaisu.
Pari viikon blogihiljaisuuden jälkeen Maisteritar on jälleen linjoilla!
Pariin viikkoon mahtui rauhallinen kuuden aikuisen ja kahden vauvan perhejuhannus Savossa minun ja miehen mökillä (no, rauhallinen ja rauhallinen juhannus…kerran vain piti soittaa hätäkeskukseen, kun yksi seurueemme jäsen sai todella pahan migreeni/allergiakohtauksen. Onneksi selvittiin lopulta ilman lanssireissua yli 40 km:n päähän lähimpään sairaalaan). Lisäksi tuli käytyä Köpiksessä perheen kanssa, ja rahaa arvatenkin upposi Euroopan parhaimman shoppailu/kävelykadun putiikkeihin, kun piti saada tommyhilfigeria vaatekaappiin. Yritän aina ajatella vaatteiden hankinnan siltä kannalta, että tarvitsen laadukasta päällepantavaa sitten joskus kun kutsu työhaastatteluun tulee. Ja kun muuten kuljen usein Huuto.netistä ostetuissa muiden vanhoissa H&M-rytkyissä niin kerrankos sitä nyt ostaa vähän uutta tommya kaappiin. Mies lisäksi tarjoutui maksamaan ostokset, koska hän se käy töissä, minä en. Hieman loiseläjäolo tuli taas itselle, mutta pakko se on uskoa kolmen avioliittovuoden jälkeen, että kyllä puolisoiden rahat menee kuitenkin sekaisin.
Työnhakustressiin pieni kahden viikon breikki teki selvästi hyvää, vaikka juhannusviikollakin gmailiin tiputteli tyrmäysviestejä työnantajilta. Päätin breikin jälkeen stailata cv:täni ja vaihdoin pikseleitä täynnä olevan mustavalko-toljotuskuvan vähän pirteämpään ja Instagrammilla paranneltuun kasvokuvaan, jossa istun autossa ja ”hymyni on vastustamaton…” (Mamban biisi tuli mieleeen, sori!). Oloa helpotti myös se, kun ennen juhannusta työkkäristä soitettiin se ilmeisesti lakisääteinen puhelu, jossa mun työnhakutilannetta kartoitettiin. Istuin mökillä portailla auringonpaisteessa ja juttelin työkkärin tädin kanssa puhelimessa. Tuntui helvetin hyvältä, että on joku virallinen instanssi joka välittää mun tilanteesta…vaikkakin niitä, keistä TE-keskuksen pitää välittää, on kymmeniä tuhansia muitakin. Huomassin muuten, että minä, joka yleensä olen aina tunnollisesti hoitanut omat paperiasiani, ottanut itsenäisesti asioista selvää ja ollut perillä kaikesta ja neuvonut muitakin esim. opiskeluaikana käytännön asioiden hoitamisessa, ja ollut muutenkin aina menestyjä, olen nyt elämäni kriisissä, mikä ilmenee mm. siitä, etten ollut hoksannut lähettää kopiota toisesta tutkinnostani TE-keskukseen. Tästä mulle muistutettiin. Tuli vähän nolo olo. Rehellisesti sanoen, mä en milloinkaan olisi uskonut joutuvani työttömäksi valmistumisen jälkeen, enkä oikein vieläkään ole hyväksynyt asiaa, enkä siis ollut vaivautunut lukemaan, mitä siellä Mol.fi-sivuilla työnhakemisesta sanotaan.
Tänään lähetin taas yhden hakemuksen yli viikon tauon jälkeen, erääseen harjoittelupaikkaan. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja yritän päästä harjoittelijaksi vaikka olen jo valmistunut, ihan vain työkokemuksen keräämiseksi. Yritin myös lähettää Kelaan yhtä työhakemusta, mutta perhanan rekryjärjestelmä aikakatkaisi istunnon. Hinkkasin vissiin liian pitkään hakemusta.No, onhan päivä vielä huomennakin.
p.s hieman ärsyttää kaikkien työssäolijoiden ”lomalle lompsis”-päivitykset Facebookissa. Suksikoot sinne lomillensa, saatana.