Pyytämättä ja yllättäen

Jännän äärellä! Sain eilen hieman hämmentävän puhelun eräästä hakemastani terveydenhuoltoalan yrityksestä, johon hain. Itse toimitusjohtaja soitti minulle ja tenttasi puhelimessa yrityksen toimialaan kuuluvia terveysaiheisia kysymyksiä. Vastasin mielestäni jotain todella onnetonta (en ollut mitenkää varautunut tällaiseen lähestymistapaan, enkä ole edes opiskellut terveysalaa) ja hävetti todella paljon, olin ihan varma että se lyö mulle luuriin korvaan. Olin vielä autossa jossain Hämeenlinnan lähellä metsässä heikon kuuluvuuden alueella ja yhteyskin pätki. Lopulta se lupasi että mulle tulee ensiviikolla kutsut työhaastatteluun, vähänkö hienoa 🙂 tämän ”esihaastattelun” funktio ei oikein mulle selvinnyt, jos yritys oli kerran joka tapauksessa päättänyt pyytää mut haastatteluun.Harmittaa kun söhläsin puhelimessa, mutta tilanne oli nii täydellisen yllättävä. Noh, haastatteluun sitten paremmin varustautuneena.

Se duuni sopis mulle kuin nenä päähän, ois tiedotushommaa, eli jotai tekemistä mun HuK-tutkinnon kanssa ja sit onneks on toi maisterinpaperi, koska muutenki duuni vaatii ylemmän korkeakoulututkinnon. Valmistumisen jälkeisen uran starttaaminen yrityksessä ois mulle lähestulkoon villiä, koska olen koko ajan määrätietoisesti tähdänny valtiolle ja kuntasektorille töihin. But who cares 🙂

Sain sattumalta eilen myös elämäni kauheimman ruokamyrkytyksen, joka vei vähän fiilistä työhaastattelukutsusta. Laatta lens illan ja yön aikana useita kertoja, pyörrytti ja kylmä hiki valui. Se oli varmasti se eilinen, eräästä lounaskahvilasta ostettu katkarapusalaatti…urgh. En pysty enää ikinä syömään salaattia, jossa on katkarapuja.