Where do I begin?

Hei hei!

Tästä se taas lähtee, nimittäin blogin kirjoitus. Aiemmin olen pitänyt muualla interneteissä matkablogia, eräänlaista harrastusblogia ja nyt on sitten vuorossa valmistumisen jälkeiseen työnhakuun ja sen aiheuttamaan mielen myllerrykseen keskittynyt blogi, joka toivottavasti tulee tarpeettomaksi nopeasti – tarkoittaa siis että saisin töitä. Aivan aluksi, muutamat prinsiipit blogini sisältöön liittyen:

1) Yritän pysytellä sopivan anonyymina, koska tämä blogi on itselleni ensisijaisesti rentoutumiskeino hakemusviidakon keskellä, ei tapa yrittää hakea töitä 😀 mutta, TOTTAKAI, jos tämän kautta voi työllistyä, niin en pistä pahakseni! Työnantajat, yhteydenottoa siis vain tulemaan 😉

2) Blogin päivitystiheydestä en lupaa mitään, vaan kirjoitan fiiliksen mukaan.

3) Tähän piti tulla jotain, mutta en nyt muista mitä. Hajamielisyydestä syytän sitä, että heräsin tänä kesäaamuna kymmentä vaille kuusi ihan pirteänä tekemään hakemuksia.

Ja sitten katsaus taustaani.

Olen vastavalmistunut (toukokuu 2013) hallintotieteen maisteri isohkosta yliopistosta, jossa olen suorittanut (2009) myös humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon, suomen kielen pääaineesta. Koko opiskeluaika kesti 8 vuotta: aikoinaan opettelin kielioppipitoiset pääsykoekirjat sanasta sanaan ulkoa ja pääsin yliopistoon suoraan lukiosta, ja nyt eri alalta maisteriksi valmistuessani olen 27-vuotias. Pahalta tuntuu sanoa mutta helvetinmoinen putkitutkinto siis (yritän tosin aina ajatella siltä kannalta,että pääaineen vaihdos on kuitenkin ollut ehkä paras päätös, jonka olen tehnyt). Työkokemusta olen kerännyt vasta n. 1,5 vuotta, ellei alaikäisenä tehtyjä kesätöitä lasketa – ja niitähän ei valitettavasit lasketa. Opinnot olen suunnannut kunta-alalle, josta minulla ei taas ole aiempaa työkokemusta – ehei, minä olen työkseni myynyt vaatteita, järjestellyt koulutuksia ja ollut verkkotoimittajana valtiolla. Monimutkaista. Lähtötilanne työelämään ei ole siis katastrofaalisen huono, mutta hankala..anteeksi siis, HAASTEELLINEN se on monista syistä, joita valotan varmastkin blogin edetessä.

Ja syy miksi intouduin kirjoittamaan taas blogia on tässä: hakemuksia on lähtenyt tänään tasan 40 kpl (työnhakua kestänyt nyt arviolta 1,5 kuukautta -> voi kuulostaa vähältä, mutta määrässä on huomioitava myös se vaikutus, joka tulee yhden lapsen hoidosta lähestulkoon 24/7), eikä tähän mennessä mikään hakemus ole poikinut muuta kuin ’valitettavasti ette ole / ette tulleet..-’-alkuisia sähköpostiviestejä yrityksistä ja muista paikoista, jonne olen hakenut.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuleva tuo tullessaan. Ja raportoin siitä täällä.