Kirjoitusfiiliksiä ja huonekalujen entisöintiä
Neljän viikon tauon jälkeen avasin kirjatiedoston jälleen. Tauko oli tehnyt hyvää ja näin koko kirjan uusin silmin. Pääsin alkuun tekstin oikoluvussa ja yritän päästä siinä nyt eteenpäin muutama kappale kerrallaan. Lokakuun loppuun on vielä aikaa! Positiivista on se, että en ole kyllästynyt kirjaan, vaan jaksan innostua siitä aina uudelleen!
En osaa sanoa, miten jännittävä kirjani on, koska olen hieman jäävi arvioimaan sitä. Toivon siis syvästi, että se pelottaa tarpeeksi lukijoitaan.. Voisin kuvitella niin, koska yhdessä vaiheessa kirjaa minulle tuli itsellenikin sellainen oli, että en voi kirjoittaa enempää. Teksti oli muuttunut liian karmivaksi. Siitä huolimatta pakotin itseni jatkamaan eteenpäin, koska tarina piti kertoa sellaisena kuin se oli mielessäni. Olin todellakin joutunut pois mukavuusalueeltani.
Sain loman jälkeen palautteen kahdelta koelukijaltani ja he olivat lukeneet tekstin läpi melkein ”yhdellä istumalla”. Se tuntui hyvältä, koska joku oli jaksanut lukea sen!
Tarvitsen kuitenkin muuta ajateltavaa kirjoittamisen lisäksi, joten ilmoittauduin jälleen työväenopistoon huonekalujen entisöintikurssille. Viime vuonna rapsuttelin kiitettävästi puuhuonekaluja, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa projektiksi vanhan nojatuolin. Siinä on jousitettu istuinosa, mutta toivon vanhojen jousien olevan yhä toimivia. En haluaisi alkaa vaihtamaan niitä, mutta kangas kaipaisi päivitystä. Tuolin kangas on paikoitellen rispaantunut sekä sen selkänoja heiluu, kuin maitohammas. En ole koskaan ollut mikään ompelija, mutta tuleepahan taas poistuttua vähäksi aikaa mukavuusalueelta! Laitan tuolin vaiheista kuulumisia, jos vaikka joku muukin tykkää vanhojen huonekalujen kunnostuksesta ja kaipaa vertaistukea. Toivottavasti joku saa myös apua vinkeistäni! (Tai oppii virheistäni..)
Ensimmäinen ohjeeni on se, että ota mahdollisimman monta kuvaa entisöitävästä huonekalusta, jotta tiedät missä paikassa ja kuinka päin osat olivat. Jos tuoli on pakko purkaa atomeiksi, niin voi olla hieman tuskallista koota sitä ilman valokuvia. Toivon itse voivani säilyttää nuo koristenauhat, koska ne värinsä puolesta sopisivat hyvin uuteenkin kankaaseen. Toivottavasti siis irtoavat siististi! En muuten ollut pyytänyt koiraa kuviin. Se tykkää makoilla juuri tuossa kyseisessä tuolissa ja käytti heti tilaisuuden hyväkseen, kun varaston ovi aukeni!