Luku 23 Noutaja saapuu

Virpi pääsee vain sairaalan aulaan asti, kun huomaa käsilaukkunsa unohtuneen Esan huoneeseen. Siellä on kaiken lisäksi sekä puhelin että rahapussi. Hänen ei auta muu, kuin palata hakemaan ne. Hän kiiruhtaa hissiin, mutta joutuu odottamaan, koska kaikki hissit ovat muissa kerroksissa. Lopulta hän pääsee takaisin vuodeosastolle. Hoitajat ovat edelleen raportilla, kun hän koputtaa kanslian oveen.

– Anteeksi, mutta minulta jäi laukku huoneeseen kahdeksan. Voisinko pikaisesti hakea sen? Hän kysyy tutulta hoitajalta.

– Mene vaan. Hänelle meni tosin äsken toiselta osastolta hoitaja vierailulle.

– Mikä hoitaja? Virpi kysäisee ja tuntee punan kihoavan poskilleen, kun hän ajattelee jotain sievää vaaleaverikköä hoitajan asussaan.

-No, sellainen mieshoitaja. Hän vastaa jo hieman närkästyneenä..– Meillä on tässä raportti kesken.

Kylmä hiki nousee hänen otsalleen, kun hän katsoo käytävän päähän, jossa palaa Esan huoneen yllä hälytysvalo.

-Siellä soi soittokello! Eikö teitä kiinnosta? Virpi korottaa jo ääntään lähtien heti kiiruhtamaan huoneeseen.

Hän juoksee huoneeseen ja riuhtaisee oven auki. Huoneessa on lattialla hänen käsilaukkunsa, mutta Esa puuttuu. Verta on ympäri lattioita ja hän huomaa jonkun astuneen kengillä verilammikoihin levitellen sitä ympäriinsä. Hän kiiruhtaa huutamaan huoneen ovelle, että potilas on kadonnut!

Se saa kummasti hoitajiin liikettä. Virpi antaa heille laukustaan Riston käyntikortin.

– Soittakaa tähän numeroon ensin ja sitten vartijoille. Hän sanoo napakasti alkaen seurata verijälkiä, jotka johtavat huoneesta paloportaikkoon. Porrastasanteella on limainen oksennus, mutta ei enää verta. Virpi ottaa pistoolinsa esille, kun hän rientää portaita alaspäin. Alimmalta tasanteelta löytyy lisää verta ja Esan virtsaletku pusseineen.

-Voi hyvä tavaton. Virpi päivittelee avaten alakäytäville johtavan harmaan metallioven.

Hän kurkistaa varovasti ovesta, mutta käytävä ammottaa tyhjyyttään. Hänellä ei ole mitään aavistusta siitä, kumpaan suuntaan Esa on lähtenyt. Hän valitsee umpimähkään toisen. Käytävässä on monia haaroja eikä siellä liiku ketään muita. Virpi suunnistaa sokkelossa yrittäen pitää mahdollisimman vähän ääntä, kunnes puhelin pärähtää soimaan hänen taskussaan.

– Voihan perkule. Hän manaa ja yrittää hiljentää puhelimen. Se on Risto. Hänen on vastattava tähän.

-Olen täällä sairaalan kellarikäytävällä. Etsin Esaa ja Naruttajaa. Hän kuiskaa hengästyneesti. – En voi puhua nyt. Ja katkaisee puhelun.

Hän jatkaa etenemistään sokkeloisissa käytävissä.

-Toivoton urakka löytää täältä ketään. Hän ajattelee.

Käytävällä on pahaenteisen hiljaista. Hän tuntee oman hengityksensä rohisevan ja sydämensä paukuttavan rintaa, kuin patarumpu. Virpi liikkuu käytävällä seinän vierustaa pitkin varovaisin askelin tähystäen vuorotellen sekä eteen että taakse. Hän saapuu kahden käytävän risteyskohtaan edeten hitaasti kurkistamaan kulman taakse.

-Minuako haet? Kysyy kova ja metallinen ääni hänen takaansa. – Vai ystävääsi?

Virpin vatsaa kouraisee. Hän tunnistaa tuon äänen ja kaivaa aseen taskustaan.

– Se ei kuulu sinulle.

Virpi vastaa topakasti ja osoittaa häntä pistoolilla kädellä, joka hytkyy sydämen lyöntien tahdissa. Hänen silmänsä kastuvat, kun hän katsoo samalla ystäväänsä ja vihollistaan.

-Ei ole helppoa päättää elämää. Naruttaja sanoo ja kävelee lähemmäs käsiään ojentaen. – Anna minä autan sinua. Hän jatkaa lähestymistään. – Autan sinua päätöksessä, koska rakkaasi on kuollut.

Virpi ei jää odottelemaan, vaan pinkaisee juoksuun. Hän juoksee käytävää pitkin niin lujaa, kuin jaloistaan pääsee. Naruttaja seuraa hänen perässään juosten samaa vauhtia ja ehkä hieman saavuttaen häntä. Virpi kääntyy risteyksestä vasemmalle. Käytävä jatkuu samanlaisena valkoisena ja ovien reunustamana. Häntä hengästyttää. Vatsaan sattuu, joten hänen on pakko pysähtyä. Virpi nojaa polviinsa huohottaen. Lepohetki ei ole kuitenkaan pitkä, sillä Naruttaja ilmestyy jälleen hänen peräänsä. Virpi lähtee hieman kompastellen eteenpäin käsi alavatsaa tukien. Esa on kuollut. Enää ei ole millään mitään merkitystä. Peli on menetetty. Game over.

-En anna koskaan periksi.

Virpiä sisuuntuu juostessaan eteenpäin ja lisäten vauhtiaan silkasta raivosta. Hän ei aio jäädä Naruttajan ansaan. Tämä on vähintä, mitä voin tehdä Esan ja Lindan takia.

Naruttaja saavuttaa häntä koko ajan. Tuntuu siltä, että hänen ei tarvitse juostessa tehdä töitä ollenkaan. Hän ikään kuin liukuu eteenpäin samalla, kun Virpi jatkaa juoksemistaan siihen asti, kunnes hänen jalkansa lakkaavat tottelemasta. Ne kerta kaikkiaan kieltäytyvät yhteistyöstä ja hän kaatuu maahan. Tämä on Naruttajan tekosia.

Virpi kääntyy selälleen ja makaa maassa osoittaen Naruttajaa aseellaan, joka tärisee niin, että se melkein pudota hänen kädestään. Naruttaja seisoo hänen lähellään.

-Luulitko, että pystyt pakenemaan? Minua ei kukaan voi paeta. Olen Naruttaja ja pystyn hallitsemaan kaikkea.

Virpi joutuu todistamaan lähietäisyydeltä, kun Naruttajan sormista lähtevä voima alkaa tuntua tasaisena väreilynä Virpin vartalossa. Se voimistuu koko ajan, kunnes hänen täytyy tehdä ratkaisu. Virpi puristaa sormeaan liipaisimella, kunnes hän tuntee aseen potkaisevan kättä ylöspäin. Laukaus osuu suoraan kohteeseensa ja Naruttaja makaakin kohta maassa selällään rinnassaan luodinmentävä reikä. Reiästä alkaa valua jotakin harmaata hänen paidalleen. Virpi ampuu vielä kerran. Ruumis nytkähtää. Harmaa neste kovettuu nopeasti ja muuttaa muotoaan tomuiseksi jauhoksi, jonka nousee ilmaan häviten nopeasti jäljettömiin. Virpi kumartuu ruumiin viereen ja raottaa tämän silmäluomia. Toinen silmä on normaalin silmän näköinen, mutta toinen on outo, koska siinä ei ole valkuaista lainkaan.

-Mitä olet tehnyt Esalle? Virpi kuiskaa koskien hänen otsaansa.

Naruttaja ei olekaan kuollut niin kuin Virpi luulee, vaan se nostaa nopeasti toisen kätensä ja tarttuu sillä Virpiä kurkusta. Ase putoaa hänen kädestään kolahtaen lattialle. Naruttaja avaa suunsa ja sieltä syöksyy jälleen voima, joka kietoutuu Virpin ympärille estäen häntä liikkumasta.

-Sinä et tiennyt, että minulla oli kolme elämää. Omani, ystäväsi Teron ja hänen veljensä. Miltä nyt tuntuu, kun olet tappanut sekä ystäväsi että hänen rakkaan pienen veljensä? Nyt saan sinulta yhden elämän lisää, joten olen pian täysin ennallani. Hän hymyilee yhä enemmän sitä mukaan, kun Virpi elämä alkaa valua ulos hänen ruumiistaan.

Yksinäinen laukaus kajahtaa käytävän seinistä ja Naruttajan ote Virpistä raukeaa. Risto on löytänyt heidät käytävältä. Hän seisoo käytävän perällä ase kädessään. Sen luoti on osunut tällä kertaa suoraan Naruttajan päähän, josta on alkanut valua harmahtavaa sakkaa. Virpi kierähtää parkaisten pois heti, kun puristava voima heltiää.

-Tarkista nopeasti sen silmät! Virpi käskee.

Riston ei tarvitse raottaa luomia, koska silmät ovat jääneet auki. Ne näyttävät täysin normaaleilta. Molemmista löytyvät valkuaiset, jotka reunustavat jäänsinisiä silmiä.

-Sinä näit koko jutun. Mitä me kerrotaan tästä pöytäkirjaan? Virpi kysyy.

-Kerrotaan vaan se, että hän hyökkäsi kimppuusi. DNA testin vastaukset tulivat nimittäin tänään. Varvas kuului sille potilaalle, joka oli karannut mielisairaalasta. Se oli sama henkilö kuin tuo, mitä kutsuitte ystäväksenne Teroksi. Valitettavasti.

Hän kertoo, että Teron potilaskertomuksesta kävi ilmi monta asiaa. Lindan katoamispaikka on juuri sama, kun se missä eräs pikkupoika katosi vuosia sitten Tämä pikkupoika oli siis Teron veli. Sen jälkeen paikka suljettiin ja Tero alkoi kärsiä erilaisista mielenterveysongelmista, kunnes tilanne paheni niin, että hänet jouduttiin sulkemaan laitokseen. Hän oli vaaraksi itselleen ja muille. Sen jo tiedätkin, että hän pakeni sairaalasta nerokkaasti vaihtamalla roolia hoitajan kanssa. Hoitajaparka ei ole vieläkään toipunut järkytyksestä.

-Se selvittää monta asiaa. Oli tässä kyllä jotain yliluonnollistakin mukana. Siitä me ei voida puhua mitään Eihän?

-Näin on varmaan parempi.

-Naruttaja sanoi, että Esa on kuollut. Onko hänen ruumiinsa löytynyt?

-On kyllä. Vartijat löysivät hänet melko heikossa kunnossa pihamaalta.

-Heikossa kunnossa?

-Juuri niin. Hänet on nyt vastusteluista huolimatta toimitettu takaisin huoneeseensa. Hän oli kohtalaisen ärhäkkänä sairaalan pihalla. Siellä on nyt vartija ovella. Risto naurahtaa. – Mennään katsomaan häntä.

Potilashuoneen numero kahdeksan edessä seisoo tiukkailmeinen vartija. Risto näyttää hänelle virkamerkkiään ja vartija siirtyy sivuun. He menevät varovasti Esan sängyn viereen. Hänen kasvonsa ovat valkoiset, mutta hän näyttää nukkuvan rauhallisesti happiviikset nenänsä alla.

Virpi nyyhkäisee, kun hän katselee Esaa.

-Toivottavasti hän selviää.

-Miksei selviäisi? Hän on lujaa tekoa. Risto sanoo taputtaen Virpiä olkapäälle. – Olisit nähnyt, kuinka hän pisti hanttiin vartijoille!

Hoitaja tulee huoneeseen. Hän laittaa lääkettä Esan tiputuksen joukkoon.

-Annoin hänelle hetki sitten rauhoittavaa lääkettä lääkärin määräyksestä. Esa halusi lähteä pelastamaan tyttöystäväänsä jonkin paholaisen kynsistä, mutta en voinut päästää häntä.

Virpi ja Risto jäävät huoneeseen, kun hoitaja lähtee. Esa nukkuu edelleen, joten heidän odottamansa riemukas jälleennäkeminen ei taida toteutua. Risto lähtee kotiinsa, mutta Virpi jää vielä hetkeksi istumaan sängyn viereen. Hän ottaa Esaa kädestä kiinni. Esa havahtuu hieman kosketukseen. Hän raottaa silmiänsä ja yrittää hymyillä.

-Virpi, olet täällä. Hyvä.

Esa puristaa Virpin kättä vaipuen jälleen uneen.

-Nyt hän ainakin tietää, että ei ole enää mitään hätää. Virpi ajattelee ja uskaltaa lähteä sitten kotiin. – Toivottavasti tämä on nyt ohi.

Kotimatkalla Virpi haluaa varmistaa, että Nestorilla on kaikki hyvin. Hän piipahtaa vain pikaisesti, koska haluaa kertoa lisäksi tuoreimmat kuulumiset Esasta ja Naruttajasta.

Nestori avaa varovasti ovensa. Asunnosta kuuluu kissan naukumista ja television pauhu.

-Hei! Virpi sanoo. – Häiritsenkö?

-Et ollenkaan. Olimme tässä Hipun kanssa katsomassa televisiota. Se on ollut tänään tosi levoton. En tiedä, mikä sitä vaivaa?

-Se varmaan on vielä masentunut Lindasta. Virpi sanoo.

-Nestori noukkii maukuvan raidallisen kissan maasta syliinsä.

Virpi kertoo hänelle Esasta ja siitä, että Naruttaja on saatu hengiltä. Hän ei vielä paljasta sitä, että Naruttaja ja Tero olivat käytännössä toistensa eräänlaisia liittolaisia. Sen ehtii kertoa myöhemminkin. Nestori on helpottunut kuulemastaan, vaikka ei tahdokaan uskoa sitä ensin todeksi. Kissa kehrää hänen kaulaansa vasten tyytyväisenä.

-Olen yhteyksissä, jos näen jotain epäilyttävää. Kiitos tiedosta. Nestori sanoo ja saattelee Virpin ulos.

Hän ei uskaltanut kertoa Virpille siitä, että on vakoillut Esan tekemisiä tietokoneelta. Se kuulostaa jotenkin pelottavalta, vaikka hän todellisuudessa halusi vain auttaa. Nestorin sisällä kuohahtaa.

-Minä muka halusin auttaa. Miksi en sitten auttanut? Esa melkein kuoli ja en uskaltanut mennä hänen avukseen. Mikä pelkuri ja mikä äidin pieni tissiposki olen?

Paha olo jyllää hänen sisällään. Hän päättää käydä katsomassa Esaa sairaalassa, sen hän on ainakin velkaa. Esa on kuitenkin hänen vanha ystävänsä. Kissa loikkaa hänen sylistänsä työpöydälle alkaen jälleen maukua.

-Mauu, pahaa, pahaa. Vielä tapahtuu. Mauu.

Nestori kääntyy katsomaan kissaa. Se nuolee tassujansa, kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut.