Mallista piirtämisestä
Onko mielestäsi ok piirtää mallista/kuvasta?
Itse olen aiemmin jotenkin karttanut suoraan mallista piirtämistä. Ajattelin joskus, että tosi taiteilija piirtää sielunmaisemaansa suoraan omasta päästään. Se oli kyllä aika naurettava ajatus. Olen huomannut, että mallista piirtäminen ei ole todellakaan helppoa. Olisi helpompaa tosiaan läiskiä värejä paperille tai canvakselle ja katsoa sitten miltä valmis taulu näyttää. Olen katsellut videoita näistä tekniikoista, jossa kaadetaan eri värejä taulupohjalle ja sitten kallistellaan saaden aikaiseksi hauskoja kuvioita. Vois olla kiva kokeilla, mutta ei taida olla mun juttu.
Aiemmin maalasin enemmän öljyväreillä, mutta siihen ei ole nyt oikein ollut aikaa ja paikkaa. Öljyväreillä maalailin maisemia postikorteista ja valokuvista. Kuitenkin aina pieni syyllisyys rinnassa siitä, että en ole tarpeeksi taiteellinen kun en voi keksiä ihan omasta päästä. En vain pysty siihen. Tarvitsen jonkun konkreettisen mallin, josta teen sitten omannäköisen teoksen.
Nykyään on aina puhelimessa kamera saatavilla, joten voi räpsäistä vaikka kuvan ja piirtää sen sitten myöhemmin. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli piirtämiseen valokuvan tarkasti. Entisaikojen taidemaalarit olivat kuuluisia siitä, että heidän maisemataulunsa jäljittelivät maisemaa valokuvan tarkasti. Tämä saattoi johtua siitä, että kameroita ei vielä ollut ja silloin arvostettiin sitä ominaisuutta tauluissa. Sitä, että kuinka tarkasti se vastasi todellisuutta. Nykyään meillä on kamerat mukana joka paikassa ja se ei ole este maisemien taltioimiseksi.
Itse olen sitä mieltä, että jos haluaa valokuvantarkan maisematyön, niin ottaa sitten sen valokuvan. Jos taas haluaa taideteoksen, niin siihen pitää saada tunne mukaan. Kuvasta pitää välittyä jotain ulospäin. Se ei silloin saa olla kopio valokuvasta, vaan siitä pitää näkyä taiteilijan kädenjälki. Siinä pitää olla tietty rosoisuus.
Tätä kaikkea olen ajan salliessa yrittänyt kehittää omassa maalaamisessani. En edes osaisi tehdä valokuvan tarkkuudella maalauksia, joten yritän kehittää itseäni maalaustekniikassa ja kärsivällisyydessä. Yritän oppia näkemään kuvassa olennaisen ja se mitä haluan korostaa. Tästä on vielä matkaa mestaritöihin, mutta minullahan on koko elinikä aikaa harjoitella.
Akvarelleillä maalaaminen on ollut aina lähellä sydäntäni ja ajattelin jatkossa uhrata sille enemmän aikaa. Maalaan jatkossakin ihan reilusti valokuvista tai hyvin paikallaan pysyvistä malleista!
Piirin ensin lyijykynällä sammakon ääriviivat ja hieman hahmoitelmaa taustasta.
Teippasin akvarellipaperin pöytään maalarinteipillä. Siitä tulee sitten kivat reunat maalaukseen.
Vesivärit haalistuvat kuivuessaan ja valmis työ on aina ihan eri näköinen, kuin juuri maalattu.
Tässä vielä inspiraatioterassini. Siinä vähän aikaa istuttua alkaa kummasti veri vetää maalaustarvikkeiden äärelle..
