Ensikosketus ilmajoogaan

Kävimme työkavereiden kanssa hiljattain tutustumassa ilmajoogan saloihin. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä aiheesta edeltävästi ja menin mukaan avoimin mielin.
Meille oli varattu puolitoistatuntia ilmajoogaa pitkällä loppurentoutuksella ja ainakin minua vähän jännitti aluksi. En ole koskaan osallistunut ihan maankamaralla pidettävälle joogatunnillekaan, joten jännitys oli ymmärrettävää.. Tähän kohtaan sopii kyllä se sanonta, että notkea, kuin norsu..

Ilmajoogapaikka oli todella harmonisesti sisustettu hirsillä ja maanläheisillä sävyillä, joten ensivaikutelma oli todella miellyttävän rauhallinen. Se oli omiaan lieventämään jännitystä!

Tunti alkoi sopivien silkkien valitsemisella. Silkiksi kutsuttiin tätä katossa roikkuvaa kangasliinaa, koska se ilmeisesti oli silkkiä? Sopivan silkin valitseminen oli erittäin tärkeää, koska nämä kankaat roikkuivat hieman eri korkeudella ja oli tärkeää, että silkki asettuisi joogatessa oikeaan kohtaan lantioluihin nähden.

Aloitimme ylävartaloon kohdistuvilla liikkeillä ja venytyksillä, joista siirryimme sitten asteittain keskivartaloon, jakoihin ja selkään. Venytykset tuntuivat varsinkin yläselässä todeella mojovilta, koska olen kärsinyt ikävästä lihasjumista lapaluiden alla jo usean kuukauden ajan. Liikkeet eivät sattuneet, mutta silkki painoi ensin ikävästi lantion luita, mutta väliin sai laittaa onneksi ylimäräisen viltin. Tasapainoa vaadittiin monessa liikkeessä ja varsinkin silkissä käsillä roikkuessa alkoivat kädet väsyä jossain vaiheessa. Mikään liike ei ollut ylipääsemättömän vaikea ja kaikki pystyin tekemään kankeudestani huolimatta. Liikkeet sai tehdä kaikki omien kykyjen ja kankeuden mukaan.

Vaikein osuus oli se, kun liinassa piti tehdä sellainen puolikas kuperkeikka, jotta pääsi ylösalaisin lantiosta roikkumaan. Siitä tykkäsin tosi paljon. Tunsin, kuinka alaselkä venyi aivan ihanasti. En uskaltanut ensin irroittaa käsiä liinasta, mutta kun sen uskalsi tehdä, niin kokemus oli puolta hienompi. Ylös noustua oli hetken aikaa omituinen tunne päässä, mutta se meni sitten nopeasti ohi. Halusin roikkua vielä toisenkin kerran ja se meni jo paremmin, kuin ensimmäinen kerta.

Loppurentoitusta varten opettelimme kiipeämään liinan sisälle kokonaisuudessaan. Olimme, kuin jättitoukkia koteloissaan siinä roikkuessamme liinojen sisällä. Harmi, että kukaan ei voinut ottaa valokuvia! Itse taisin jopa torkahtaa tämän rentoutuksen aikana, koska heräsin suustani kuuluvaan korahdukseen.. Ehkä en ollut ainoa..

Tämä ilmajooga oli kyllä kokemisen arvoinen asia ja tulen ehdottomasti menemään sinne vielä myöhemmin uudelleen! Joogan jälkeen oli todella hyvä, mutta väsynyt olo. Lihaskivut tulivat sitten seuraavana päivänä, olin käyttänyt sellaisia lihaksia, joita en ollut vähään aikaan käyttänyt.. Pitäisi alkaa kyllä venyttelemään enemmän vaikka televisiota katsellessa. Jostain syystä se aloittaminen on vaan hitsin vaikeaa!