Keijukaispuutarhani – roskasta taidetta
Onnea kaikille tämän päivän nimipäiväsankareille, joita ovat ainakin Ira, Irina, Irene ja Iro! Nimipäiväni kunniaksi ajattelin ilahduttaa teitä kertomalla hieman Fairygarden- projektistani, koska aloin illalla selailla viimekesäisiä kuvia ja muistin sen, kuinka tämä projekti sai aikaan aluksi harmaita hiuksia. Tämä toimii myös vinkkinä heille, joilla on pihassaan samanlainen ”betoniongelma”kuin meillä.
Kaikki alkoi siitä, kun mökkipihamme oli työmaa. Sementtiähän (jauhoa) tuodaan työmaalle yleensä jättimäisessä säkissä, joka lasketaan vaan johonkin paikkaan josta se on helposti saatavilla. Tämä säkki painaa ainakin tonnin ja meidän mökkityömaallamme betonintarve oli sen verran pieni, että pussista jäi vähän alle puolet käyttämättä. Pussi oli jäänyt käytön jälkeen niille sijoilleen koko talveksi ja keväällä lumien sulaessa huomasimme, että sementtijauhos oli muuttunut kivikovaksi betoniksi. Ensimmäinen ajatiksemme oli se, että heivaamme möhkäleen pienempinä paloina kaatopaikalle muun jätteen mukana. Säkki oli kaiken lisäksi ikävästi puoliksi kulkuväylällä.
Se ei ollutkaan mikään helppo homma paloitella massiivista betonimöykkyä, joten luovuimme ideasta aika nopeasti.
Eräänä kauniina kesäpäivänä pihaamme kurvasi rautakaupasta kuorma tilaamiamme tarvikkeita isolla kuorma-autolla, jossa oli nosturi tavaran nostamista/laskemista varten. Isäntä sai päähänsä pyytää kuskilta, jos hän voisi hieman auttaa ja nostaa betonisäkin penkalle, jotta se ei olisi koko kesää tiellämme. Kuski meidän onneksemme ystävällisesti auttoikin nosturillaan ja nosti kanarialinnunkeltaisen jättisäkin sivummalle.
Säkki oli sivussa, mutta se oli edelleen tontillamme ennenkuin keksisimme tavan hiissata se kaatopaikalle.
Kesä kului, mutta säkin keltainen, rispaantunut kangas pisti silmääni aina vaan yhä pahemmin. Lopulta kyllästyin ja otin esiin mattopuukon. Marssin säkin viereen ja aloin leikata puukolla säkkiä irti betonin ympäriltä. Aikani huhkittua sain kuin sainkin kaiken kankaan melko siististi leikattua ja möykky ei enää häirinnyt eloamme niin pahasti.
Tuli syksy ja sen perään pitkä talvi. Keväällä lumi ja routa sulivat, mutta betoni ei. Kesäloman alkajaisiksi sain sitten aivan kuningasidean. Se mitä ei voi peittää, sitä täytyy korostaa.
Aloin siivota betonimöykkyä harjaamalla sitä juuriharjalla ja irroittamalla siitä kaikki irtoavat palaset pois. Huomasin, että möykky muodosti keskelle pienen altaan. Sinne saisi vettä linnuille. Idea lähti jalostumaan koko ajan hienommaksi ja ennenpitkää olinkin rakentanut pihaan kokonaisen keijukaispuutarhan. Tosin linnut siinä eivät koskaan kylpeneet, mutta koirat tykkäävät juoda siitä sitäkin enemmän sadevettä.
Hain metsästä sammalta, istutin kivikkokasveja mm. kivirikkoa ja maksaruohoa sekä muotoilin sorasta keijutalolle paikan. Käytin erilaisia kiviä koristeluun sekä rappusiin. Kivet ovat joskus kauan sitten merenrannalta kerättyjä ja ihanan sileitä. Koirat tykkäsivät kanniskella kivet pois yksi kerrallaan ja niitä löytyikin pihasta milloin mistäkin. Se oli haassua, että niitä miellyttivät etenkin vaaleansävyiset kivet!
Itse talon tein kukkaruukusta johon liimasin kuumaliimalla pikkukiviä ja simpukoita. Ne kärsivät kovasti talven aikana ja osa putosi pois. Täytyy varmaan tänä kesänä viritellä uudennäköinen linake. Olisi hienoa, jos sinne saisi kynttilän sisään. Alempi osa on kukkaruukku ja katto on vanha sementistä valettu itsetehty pikkuruukku. Pikkuruukussa on kolot veden poistoa varten, mutta nyt ne saavat toimia kattoikkunoina. Puutarhan lammen viereen ostin muistaakseni Lidlistä kivenmuotoisen aurinkokennovalon, joka valaisee hauskasti lammikkoa syksyllä.
k
