Kiireistä arkea
Viime viikon lopusta tämän viikon alkuun on aika rientänyt ihan siivillä. En ole ehtinyt edes ajattelemaan blogia viime päivinä. Tai ehkä olen ajatellut, mutta en ole ehtinyt kirjoittamaan..
Perjantaina olin työpaikan järjestämässä iskelmägaalassa. Siellä oli ihan hyvät esiintyjät ja kohtuullisen hyvä tunnelma. Olin hieman pettynyt siihen, että joka artisti sai esittää vain 1-2 kappaletta ja näiden kappaleiden välissä oli juontajien höpinöitä. En tosiaan tajunnut, että sehän oli gaala eikä mikään konsertti. Höpinöiden lisäksi jaettiin kaikenlaisia palkintoja joista suurimman osan pokkasi Lauri Tähkä. Onhan se Mustaherukantuoksuinen tyttö ihan hyvä biisi ja Late on erittäin karismaattinen esiinyjä, joten ymmärrän kyllä. Gaalasta jäi vähän valju olo ehkä juuri siitä syystä, että se oli niin pirstaleinen. Juuri, kun pääsi vauhtiin JVG:n matkassa, niin tuli juontohöpinät ja jälleen jaettiin joku palkinto. Ne olisi voinut kaikki pokaalit jakaa ihan lopuksi ainakin minun mielestäni ja sitten vielä muutama biisi siihen perään.. Taisi siis olla ensimmäinen ja viimeinen kerta gaalailua..
Lauantaina oli sitten ihan toisenlaiset tunnelmat. Käytiin perheen kanssa kuuntelemaassa Michael Moneoen keikka ja siellä vasta vauhtia riitti. Täysin päinvastainen kokemus, kuin gaala ja kymmenen kertaa parempi. Vaikkakaan en tuntenut niitä Monroen uudempia biisejä niin hyvin. Onneksi muutama vanha Hanoi -klassikko oli otetttu mukaan myös. Se toimi viikonlopun pelastajana!
Sunnuntaina käytiin möksällä kääntymässä ja koirat sai kunnon ulkoilut. Lumessa nähtiin karhun jäljet. En arvannut, että ne vielä olisivat talviunilta heränneet, mutta näköjään ovat. Kaksi takatassunjälkeä bongattiin parinsadan metrin päästä mökiltä. En jaksaisi odottaa mökkikauden alkamista. Toivottavati se kevät alkaa tulla, ainakaan mitään talvea en enää tähän väliin kaipaisi.
Maanantaina minulla oli ihana vapaapäivä. Join täydelisessä rauhassa aamuteeni.
Lenkkeilin koirien kanssa pitkän aamulenkin metsässä ja sitten lähdin asioille. Lainasin teiniltä omaa autoani, koska teinithän tunnetusti ovat aamu-unisia.. Kaikki meni muuten hyvin, mutta auto jätti määränpäähäni. Siitä loppui akku. Se olikin jo usean vuoden vanha, joten oli odotettavissa. Sain onneksi vanhempieni autoa lainaksi, kävin herättämässä kotoa teinin, jonka kanssa lähdettiin akkuostoksille. Ekasta liikkeestä ei löytynyt sopivaa akkua, joten jouduttiin ajamaan kauemmas. Siellä luojan kiitos oli sopiva. Poitsu vaihtoi akun autoon ja niihän se sieltä hyrähti käyntiin. Olin jo sormet ja varpaat ristissä, että ei muuta vikaa ilmaantuisi. Tämä episodi kesti niin kauan, että koko päivän aikataulut menivät sekaisin ja siinä sivussa myös vapaapäivän fiilis. Sellaista sattuu ja onneksi ei ollut mitään isompaa.
Eilinen hurahti iltaan asti töissä, joten en ehtinyt oikeastaan mitään koko päivänä. Onneksi entisöintikurssi oli talvilomatauolla, koska en olisi kyllä sinne suoraan töistä jaksanut raahautua. Isäntä oli koko illan töissä ja nuoriso kavereidensa kanssa, joten minulle jäi hyvää aikaa maata sohvalla ja katsoa Slummien miljonääriä. Se on kyllä ihan hyvä elokuva, olen nähnyt sen ennenkin.
Nyt kun kirjoitin tämän kaiken sepustuksen, en enää yhtään ihmettele, että miksi en ole blogiin ehtinyt.. Katsotaan jatkuuko tahti samanlaisena koko loppuviikon..