Kirjoittamisen solmukohtia
Kirjan (Sini ja pöllökivi) alussa kerroin tarinaa ainoastaan päähenkilön näkökulmasta. Tarinassa vilahteli tosin sivuhenkilöitäkin, mutta en nähnyt tarpeelliseksi ottaa heitä mukaan varsinaiseen tarinaan.
Kirjoitin ranskalaisilla viivoilla juonen kulun paperille ja tein myös eräänlaisen mindmap- kartan, joka selvensi itselleni tapahtumien kulkua. Korostan siis sitä, että kirjan loppuratkaisu ei ollut vielä tässä vaiheessa selvillä.
Aloin kirjoittaa tapahtumia aikajärjestyksessä, mutta törmäsinkin melko pian pieneen ongelmaan. Olin alkanut kertoa myös toisen päähenkilöni tarinaa omassa luvussansa ja huomasin, että tapahtumien ”aikajanat” eivät kohtaa. Luin tekstin läpi monta kertaa miettiessäni sitä, kuinka näiden kahden henkilön edesottamukset saadaan synkronoitua. Muutin hieman tarinaa ja käytin varovasti aikaa kuvaavia ilmaisuja, kuten ”viime viikolla tai eilen”. Ne voivat johtaa yllättäviin ongelmiin ja aiheuttaa ristiriitoja tilanteessa, jolloin kerrotaan kahden eri henkilön tarinaa päällekkäin. Tavoiteeni oli, että kirjan kaksi päähenkilöä kohtaavat ratkaisevalla hetkellä ja heidän kohtalonsa pikkuhiljaa kietoutuvat toisiinsa.
Tarinan edetessä otin mukaan lisää hahmoja. Seurava kompastuskivi oli se, kuinka ihmeessä muistan kaikkien henkilöiden nimet? Ei auttanut muu, kun kirjoittaa ne ylös paperille. Yritin samalla miettiä, minkä näköisiä henkilöt ovat ja minkälainen on heidän luonteensa? Tämä oli hauskaa puuhaa! Samalla heille muotoutui myös omanlainen ajatusmaailmansa.
Jokaisessa kirjassa pitää olla sopivasti pahiksia. Aluksi en ajatellut kirjoittaa heistä mitään, mutta teksti alkoi lentää johdattaen minua suoraan siihen suuntaan. Yllätyin itsekin, kuinka näiden pahisten henkiin herättäminen sai aikaan valtavan innostuksen jatkaa kirjaa eteenpäin. Heidän henkilöhahmonsa olivat kiinnostavan rosoisia, mikä antoi mielestäni sopivasti syvyyttä tekstiin. Jos sellaista ilmaisua voi käyttää. Lopulta oikein odotin, että milloin saan jatkaa lisää kirjoittamista heidän parissaan. Kirjoitin edelleen tapahtumat aikajärjestyksessä, joten aloin seurata sekä hyvisten ja pahisten ”leiriä” vuorotellen.
Muutaman kerran huomasin, että tapahtumat eivät etene kronologisesti, vaan sieltä löytyi virhekohtia. Onnistuin korjaamaan osan virheistä kirjoittamisen aikana, mutta koko tekstin lukeminen kerralla ajatuksen kanssa ei onnistu siinä vaiheessa, jos kirjoitettua tekstiä on kymmeniä liuskoja.
Teksti pitää lukea läpi ajatuksella, koska mikään oikolukukone ei pysty korjaamaan näitä epäjohdonmukaisuuksia. Luin yleensä ennen kirjoittamaan ryhtymistä edellisen kappaleen, jotta muistin tapahtumat selvemmin. Koko tekstin läpikäyminen joka kerta olisi sula mahdottomuus! Tulipa taas tämäkin opittua kirjoittamisesta…