Lenkkipolulle mars!

20180617_140356.jpg

Olin keväällä ajoittain aika tuskastunut siihen, että en saanut koskaa aikaa kirjani kirjoittamiseen. Aina joku muu ja tärkeämpi asia ajoi sen edelle. Tekstin muokkaamisesta ei tule kerrassaan mitään, jos koko ajan joutuu keskeyttämään ajatuksensa ja alkamaan jälleen alusta.Ratkaisin ongelman lopulta niin, että vedin lenkkitossut jalkaani ja häivyin lenkkipolulle.

Hölkkäsin etanan vauhtia rikkinäisissä vanhoissa tossuissani ja sain aikaa ajatella kirjan tapahtumia ja järjestellä niitä päässäni. En tietysti jaksanut koko matkaa juosta, mutta yllättävän hyvin kuitenkin. Vanhojen kulahtaneiden tossujen kosto on hirmuinen. Seuraavina päivinä jalat olivat niin kipeät, että en meinanut päästä kävelemään. Lenkistä toettuani tutkin tarkemmin tossujani ja totesin, että ne on aika uusia. Olenhan kävellyt niillä kolme koiranulkoilutuslenkkiä päivässä öö.. kahden vuoden.. ajan?! En todellakaan muista, koska olin nuo tossut ostanut ja ensimmäinen koira tuli taloon 5 vuotta sitten.

Marssin XXL:ään, ja suunnistin juoksukenkähyllylle. Olikin helpommin sanottu, kuin tehty. Valinnanvaraa oli melkoisesti, eikä siinä auttanut mu kuin kähteä sovittelemaan. Omistan melko harottavat varpaat, joten ensimmäinen kriteeri oli se, että pikkuvarpaan piti mahtua sujuvasti kyytiin. Silmiini osui Altra-merkkiset hassunnäköiset tossut, joissa varvasosa oli huomattavan leveä. Sujautin ne jalkaani ja totesin, että nyt löysin oikean mallin! Kenkä istui aivan loistavasti jalkaani, eikä varpaita ahdistanut lainkaan.

Intoa puhkuen lähdin samana iltana testaamaan kenkää kuntoradalle. Jalat olivat jo toipuneet kohtuullisesti ensimmäisestä lenkistäni ja tuntui siltä, kuin uusi maailma olisi auennut juostessani! Annoin ajatusteni lentää jälleen kirjan tapahtumissa ja sainkin monta hyvää ideaa, jotka kirjoitin muistiin toivoen, että saisin joskus kirjoittaa monta tuntia ihan kaikessa rauhassa.

Hellekesä sekoitti hieman tätä harrastusta, mutta syksyn tullen vähitellen alkoivat taas lenkkipolut kutsua. Ainoa pikkujuttu vaan on se, että kirjoituskilpailun deadline häämöttää 31.10 ja nyt kaikki liikenevä aika taitaa olla pakko käyttää tekstin muokkaamiseen, eikä juoksulenkkeihin…

Ajatustyöhän on jo tehty lenkkipolulla!

hyvinvointi liikunta suosittelen ajattelin-tanaan