Lost in London part 2

Tiistai

Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkokin näyttäytyi. Toivoimme, että sama jatkuisi vielä nämä pari päivää.

Haimme aamulla Pretistä täytetyt patongit aamupalaksi ja nautimme ne hotellilla ennen lähtöä päivän seikkailuihin. Queenswayn aseman vieressä on Pret ja monia hampurilaispaikkoja ja etnisiä ruokapaikkoja.

Kävelimme aamupalan jälkeen Hyde Parkin läpi kohti Natural History Museumia. Puistossa on aivan ihana katsella koiria omistajiensa kanssa. Siellä suurin osa koirista oli irti, ne nauttivat aivan suunnattomasti tästä vapaasta juoksentelusta. Se oli oikein jättimäinen koirapuisto.

Kensingtonin palatsia tiirailimme ohi kulkiessamme, mutta ei ollut oikein intressiä tutustua lähemmin. Sinne olisi myyty kyllä lippuja tutustumiskäynnille. Ei ikävä kyllä nähty Williamia perheineen, olis voinut moikata.

Oli aika keväiset tunnelmat, kun ihmiset söivät eväitä puiston penkeillä ja suuri osa lenkkeili shortseissa ja T-paidassa.

Museokin lopulta löytyi, emmekä vielä eksyneet. Sen aika koetti vasta illemmalla…

Itse museorakennus oli kyllä vaikuttava näky. Kyllä ne luurangotkin ihan mielenkiintoisia olivat, mutta oikeastaan halusin nähdä tämän rakennuksen.

Kotimatkalla lepuutimme jalkojamme pubissa ja suunnittelimme päivän seuraavaa siirtoa. Olen aina halunnut käydä Camdenissa, ja tämä valikoituikin seuraavaksi suunnitelmaksi.

Palasimme hotellille ja teimme metrosuunnitelman. Queensway-Oxford Circus (Central line), Oxford Circus-Warren Street (Victoria line), Warren street-Camden Town (Northern line). Ja ei kun matkaan.

Heti, kun sain pääni ulos Camden Townin asemalta, I´m in love. Siis käsittämättömän mahtava tunnelma iskeytyi tajuntaani, kuin luotijuna. Tummaihoinen räppäri räppää siinä aseman portilla, musiikki soi ja talot ja kaikki on aivan uskomattomia. Tuli sellainen tunne, että olisi saapunut johonkin ihan toiseen maailmaan.

Kävimme kaikenlaisissa rock-henkisissä liikkeissä, jotka jo itsessään olivat nähtävyys. Ruokakojuja ja aivan kaikkea. Pää meni ihan pyörälle. Punkkarin heiluivat kylttien kanssa sillalla: Help Camden punks to get drunk. Siinä oli asennetta!

Tässä kävi nyt niin, että sydän taisi jäädä ainakin osittain Camdeniin..

Kotimatkalla sulattelimme näkemäämme ja piipahdimme vielä Chinatownissa. Se on aika ihmeelinen paikka, kun sieltä tulee, niin eksyy ja näin kävi tälläkin kertaa. Nyt vaan ei satanut..

Lähdimme ensin katselemaan lähikulmia, kunnes huomasimme, että olemme joutuneet liian kauas reitiltämme. Kuvittelimme kulkevamme oikeaan suuntaan ja odotimme saapuvamme pian Bond streetille, koska olimme jo kävelleet melkoisesti.

We are lost

Kadunkulmat vaan pienenivät ja ostoskatua ei ollut mailla halmeilla. Yritimme turvautua taas karttaan, mutta se pyöritti meitä jälleen ihan oman mielensä mukaan. Hoksasin kartassa parin korttelin päässä Totenham court road-metroaseman. Sillä me päästäisiin jälleen ihmisten ilmoille. Ennen tätä poikkesimme kuitenkin pienelle sivukadulle vessaa etsimään. Eksyimme sisään johonkin maanalaiseen baariin. Siellä oli kaikenlaista nyrkkeilukamaa ja hämäränpunainen valaistus. Baarimikko oli kyllä aivan valloittava persoona, vaikka baarin nimi oli Murder.ink. Siellä oli muutama pöytä ja todella upea tunnelma. Hiukan tosin jänskätti, kun rappusia pitkin baariin asteltiin.. Ei kyllä yhtään tiedetty, että mihin joudutaan. Yämä oli kyllä näistä kaikista bubeista ja baareista erikoisin ja mieleenpainuvin.

Keskiviikko

Viimeinen päivä Lontoossa. Keskiviikkona ei lähdetty enää seikkailemaan keskustaan, vaan ajateltiin pysytellä hotellin lähistöllä.

Patikoitiin Portobello roadille, vaikka keskiviikkona ei ollut markkinoita. Katseltiin kulmat läpi ja saikin ihan rauhassa kierrellä ilman markkinahumua. Piipahdimme syömässä Queenswayllä ennenkuin lähdimme kohti Heathrowta.

Matka meni kolmella vaihdolla tällä kertaa ja viimeisellä vaihdolla onnistuimme menemään Piccadilly linella väärään metroon. Heathrowllehan menee yksi linja, mutta se haarautuu kahdeksi ja me menimme tietysti väärään. Olis pitänyt lukea tarkemmin taulusta. No, jäätiin pois heti ensimmäisellä pysäkillä, ajeltiin takasinpäin yksi pysäkinväli ja uusi yritys. Se oli kyllä selkeästi merkattu, mutta ei vaan huomattu.

Lentokentällä päästiin koneeseen ajoissa, mutta konetta ei saatu työnnettyä kiitoradalle. Ensin hajosi yhden työntökoneen aisa, odoteltii puoli tuntia seuraavaa. Sitten hajosi toisen koneen työntäaisa ja lopuksi kolmannen. Tässä vaiheessa kapteeni totesi, että pitää tarkistaa nokkapyörä vaurioiden varalta. Niitä ei onneksi ollut ja neljäs työntöauto tuli paikalle. Työntöauton aisa ei kestänyt käynnissä olevaa lentokonetta. Näin ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lentokoneen moottori sammutettiin ja kone tönättiin sammuksissa irti laiturista. Sitten se käynnistettiin ilman tuota työntölaitetta ja kaikki sujui hienosti. Päästiin matkaan vajaa pari tuntia myöhässä. Onneksi oli omat eväät osatettuna lentokentältä mukaan. Olis muuten tullut nälkä. Leivät loppuivat koneesta heti kättelyssä. Yllätys.

Kotiin päästiin turvallisesti ja toiveissa elää, että brexit ei hankaloita liikaa maahan pääsyä jatkossa.