Luku 11 Hormonihiiri

Ilta alkaa juuri hämärtyä, kun Simo on tullut kotiin kuntosalilta. Hän viheltelee kaivaessaan keittiönsä kaapista aineksia tehojuomaansa, koska on saanut juuri tänään nostettua penkistä oman ennätyksensä. Hän mittaa proteiinijauheen pienellä mitalla maidon joukkoon ja surauttaa ne tehosekottimessa suloiseksi sekamelskaksi. Sitten hän ottaa jääkaapin ylähyllyltä varovasti pienen mustan rasian.

-Enää kolme.

Simo toteaa avatessaan kannen ja nostaa rasiasta pois yhden kolmesta kellertävästä lasiampullista. Hän menee sen kanssa olohuoneeseen ja ottaa kaapista pussukan, jossa on muutama ruisku ja injektioneuloja. Hän virittää ruiskun käyttökuntoon ja imaisee sillä ampullin tyhjäksi. Tottunein ottein hän naputtelee ruiskusta ilmakuplat pois ennen kuin neula lävistää hänen paksun reisilihaksensa. Siinä tuntuu vielä pientä kihelmöintiä, kun hän marssii keittiöön ja kulauttaa smoothien alas kurkustaan.

Simo istuu tietokoneelleen ja lukee sähköpostistaan Esan lähettämän viestin. Siinä on liitteenä heidän geokätkötehtävänsä. Simo naurahtaa ääneen sitä lukiessaan.

-Helppoja laskutoimituksia. Kätkö löytyy varmasti tuossa tuokiossa.

Odottava kihelmöinti alkaa kuitenkin hiipiä hänen tajuntaansa ja häntä kiihottaa suunnattomasti jännitys, joka poreilee hänen vatsansa pohjassa.

-Edellisestä löytyi jonkun sormi. Mitähän tällä kertaa?

Hän naurahtaa hermostuneesti yrittäen saada ajatuksensa toisaalle tekemällä koulutehtäviä. Hän levittää kirjoituspöydälleen paperit ja alkaa tehdä laskutehtäviä. Hänen ajatuksensa kuitenkin harhailevat liikaa ja keskittyminen on vaikeaa. Lisäksi hänen tulee yhtäkkiä kovin kylmä. Vilunväreet lävistävät hänen vartalonsa ja hän arvelee sen olevan sivuvaikutuksia pistämästään steroidista. Hän nousee hakeakseen hupparin päälleen, mutta ei ehdi kuitenkaan kovin pitkälle, kun koulutehtävät lentävät pöydältä yksi kerrallaan lattialle ja lyijykynä singahtaa kuin luoti ilmaan telineestään osuen häntä leukaan. Samalla pesuhuoneen ovi aukeaa vain pamahtaakseen kiinni kovalla voimalla, mutta sen jälkeen tulee aivan hiljaista. Simo pitelee aristavaa leukaansa hakien nopeasti keittiöstä Fiskarsin leipäveitsen puisesta telineestään. Veitsi tanassa hän hiippailee pesuhuoneen ovelle, yrittää pidättää kiihtynyttä hengitystään ja kuuntelee oven takana. Hän tarttuu kylmään ovenkahvaan ja kääntää sitä varovasti, kunnes sytyttää valon tyhjään pesuhuoneeseen. Fiskars putoaa hänen kädestään kolahtaen lattialle, kun hän huomaa mitä peiliin on kirjoitettu.

-Kipu on nautintoa. T. Naruttaja.

Vitsaileeko se epeli hänen kustannuksellaan? Ärtymys saa hänen poskensa kuumottamaan.

-Varrohan vaan, niin näytän kohta, että kuka tässä kärsii. Simo sanoo pyyhkäisten tekstin kädellään näkymättömiin.

Simo alkaa siivota lennelleitä papereita laatikoihin. Hän järjestelee kaikki tavarat huolellisesti paikoilleen, hakee siivouskaapista ilmastointiteippirullan ja alkaa otsa hiessä teippailla laatikkoja tukevasti kiinni.

-Nyt ne eivät lentele mihinkään.

Simo siirtyy pesuhuoneeseen, jossa kuuraa ensin peilin viimeistä pisaraa myöten tahrattomaksi. Sitten hän jynssää pytyn pesuaineella ja huuhtelee lattiat käsisuihkulla. Pesuhuoneen ovesta on päästävä eroon. Simo marssii ovelle nostaen sen pois saranoiltaan. Hän nostaa vielä keittiönkin oven pois paikoiltaan kasaten ovet siistiin nippuun lasitetulle parvekkeelleen.

-No niin. Kuinkas se suu nyt pannaan? Hän kysyy. – Kuuletko? Täällä määrään minä! Hän uhoaa peilikuvalleen.

Simo nojautuu lähemmäs peiliään tarkastellen kasvojaan. Kynä on lentänyt niin voimakkaasti hänen leukaansa, että se on saanut aikaiseksi pienen tarkkarajaisen mustelman.

Hän ottaa uudelleen ilmastointiteippirullan käsiinsä marssien ulko-ovelle. Hän vetää rullasta pätkän hampaillaan, laittaa varmuusketjun kiinni ja teippaa postiluukun umpeen.