Luku 13 Ruskea matkalaukku
Rappukäytävässä on viileää. Nainen, jolla on tummat hiukset, tulee minua vastaan ja tervehtii kohteliaasti. Matkalaukkuni pyörien alla rahisevat hiekanjyvät jatkaessani eteenpäin. Talossa ei ole hissiä, joten joudun hilaamaan kevyttä laukkua askelma kerrallaan ylemmäs. Saavuttuani oikeaan kerrokseen, soitan ovikelloa. Kukaan ei tule avaamaan, joten tiedän, että asunto on tyhjä. Alakerrasta on lähtenyt perääni tumma nainen. Hän nousee portaita huohottaen. Kuulen hänen askeleensa takaani.
-Voinko auttaa? Täällä on tänään käynyt enemmän väkeä, kuin Vilkkilässä kissoja. Hän naurahtaa ja alkaa kaivaa yleisavainta taskustaan.
-Pitäisi päästä sisään. Sanon ja päästän pyylevän naisen ovelle.
-Arvasin, siksihän teitä on täällä ravannut. Nainen tirskahtaa ja alkaa hihittää hermostuneena.
Hän kiertää yleisavaintaan lukossa ja toivottaa minulle hyvää päivänjatkoa. Nyökkään hillitysti ja astun matkalaukkuineni sisään. Asunnossa on tyhjää ja hiljaista. WC:n ovi on kiinni. Astun lähemmäs ovea ja käännän kahvasta. Siinä hän on. Täysin liikkumaton. Avaan matkalaukun eteisen lattialle ja otan sieltä japaninsahani. Tämä täytyy tehdä, jotta saan hoidettua tehtäväni kunniallisesti. Alan sahata tarkasti. Ensin käsivarret. Tunnen, kuinka saha uppoaa ensin lihaan ja sitten luuhun. Saha leikkaa osat irti siististi. Saha rouskuu tasaisesti sen uppoutuessa valkoiseen luuhun. Luujauhoa varisee lattialle.
-Pahus, pitää siivota.
Käsivarsien jälkeen siirryn jalkoihin. Katkaisen ensin jalan reidestä ja yritän saada koko jalan mahtumaan laukkuun taivuttamalla sen polvesta kaksinkerroin. Sullon ruumiinosia matkalaukkuun sitä mukaan, kun saan niitä irrotettua. Lopulta on jäljellä enää torso. Viimeisenä silauksena sahaan pään irti ja toivon, että kaikki veri on jo pakkautuneena, enkä aiheuta enää siivottavaa. Kaula katkeaa nätisti paljastaen valtimoiden ja laskimoiden ammottavan tyhjyyttään, enkä saa mitään suurempaa sotkua aikaiseksi. Matkalaukku on jo aika täynnä, mutta pää sopii vielä juuri ja juuri kuormaan. Istun laukun päälle ja saan lopulta kaikki lukot naksahtamaan kiinni. Repäisen ison tukun vessapaperia, jolla siivoan luunpurut ja muutaman veriroiskeen lattialta. Avaan vessan hanan ja pesen kädet. Vedän vessanpytyn ja pyyhin vielä huolellisesti kaikki pinnat. Peilistä katsoo tuttu, mutta vieras ihminen. Hymyilen. Näin on tarkoitettu.
Rappukäytävässä vastaani tulee sama tumma nainen. Poistun matkalaukkuineni ja hän toivottaa minulle hyvää päivän jatkoa. Nyökkään.