Luku 15 Linda Ahosen tavallinen kauppapäivä

Linda Ahonen on seurustellut Nestorin kanssa muutaman viikon ja hän on töissä Ruokataivaan kassalla. Hän on liikkunut samassa porukassa Esan ja Nestorin kanssa jo nuoresta, joten hän luottaa Esaan täysin. Nestoriin ei ole vielä täyttä luottoa saavutettu, koska mies käytännössä asuu tietokoneellaan ja Linda ei ole lainkaan varma hänen bisneksistään sillä saralla. Tähän seurusteluun on vain jotenkin ajauduttu. Työpäivänsä jälkeen hän rientää nopeasti kotiin laittamaan ruokaa ja huolehtimaan kissastaan. Tänään on töissä ollut rauhallinen päivä, joten hän on vielä toistaiseksi melko hyvällä tuulella avatessaan kotioven. Harmaaraidallinen maatiaiskissa kiirehtii häntä vastaan puskien päällään hänen sääriään.

-No mitä pikku misuli! Hän lepertelee kissalleen. – Ottaisitkos ruokaa?

-Mau! Kissa naukaisee.

Linda on tuntenut epämääräistä oloa sisällään jo jonkin aikaa. Olo tekee hänet

levottomaksi etenkin öisin, jolloin häntä on alkanut ahdistaa. Ahdistusta ei juurikaan paranna se tosiasia, että hän on alkanut kuulla ääniä. Ääniä, jotka ovat joko jostain toisesta ulottuvuudesta tai sitten hän on yksinkertaisesti sekomassa.

Linda kaivaa ruokakassistaan kissanruokaa, jonka kippaa pienelle lasilautaselle. Kissa tulee tyytyväisenä syömään ateriaansa. Lindalla katsoo kissan ruokaa nälkäisenä. Niinpä hän tekee voileivän ja istuu pöytään lukemaan päivän lehteä.

-Kiitos. Kuuluu lattianrajasta.

-Ole hyvä. Linda vastaa keskittyen lehtiartikkeliin, joka käsittelee rantaan ajautuneita valaita. – Mitä? Hän tiputtaa leivän voipuoli alaspäin lehden päälle Oliko se Hippu? Hän ihmettelee kääntyen katsomaan lemmikkiänsä.

Kissa istuu lattialla tyytyväisenä nuoleskellen tassujansa.

-Olen varmaan tulossa hulluksi. Eiväthän kissat puhu. Hän hymähtää asialle syventyen uudelleen lehteen.

-Sinä tulet hulluksi. Kuuluu lattian rajasta uudelleen.

Tällä kertaa Linda pomppaa ylös penkistä peruuttaen keittiön takanurkkaan. – Olen todellakin tulossa hulluksi.

Kissa tassuttelee hänen luokseen ja maukaisee. Linda polvistuu kissan viereen silittäen sen pehmeää turkkia.

-Voi kultapieni. En minä sinua pelkää. Pelkään vain, että sekoan. Hän nyyhkäisee.

Kissa katsoo häntä viisailla silmillään ja hyppää sitten tuolin kautta pöydälle katselemaan ikkunasta. Lindalle ei maistu enää voileipä. Häntä sitä paitsi väsyttää kovasti, vaikka on vasta iltapäivä. Hän heittää leivän roskiin samalla, kun kävelee makuuhuoneeseensa. Siellä hän heittäytyy selälleen päiväpeiton päälle ajatellen ottavansa pienet iltapäivänokoset. Nokoset kuitenkin venähtävät vähän turhan pitkiksi. Linda havahtuu vasta illalla, kun hän kuulee etäisesti ovenkahvan kääntyvän. Hän aukaisee silmänsä salamannopeasti apposen auki ja huomaa tuijottavansa Hippu-kissansa vihreitä viirusilmiä. Hän sujauttaa jalkansa vaaleanpunaisiin pörrötohveleihinsa ja käy tarkistamassa, että oven varmuusketju on edelleen kiinni.

 

Nestori on tullut hakemaan Lindaa mukaansa ruokaostoksille. Hän soittaa Lindan ovikelloa, mutta kukaan ei tule avaamaan. Hän soittaa sinnikkäästi kelloa monta kertaa, mutta ei saa edelleenkään vastausta. Lopuksi hän yrittää kurkistaa vielä postiluukustakin, mutta väliovi on kiinni eikä hän näe asuntoon sisään. Nestori menee ulos yrittäen katsoa ikkunasta, mutta kaikkien ikkunoiden eteen on vedetty tummat verhot. Asunto on onneksi ensimmäisessä kerroksessa, joten parvekkeelle on helppo päästä. Nestori kiipeää kankeasti parvekkeelle ja kierähtää tömähtäen sen sisäpuolelle. Hän on notkea, kuin sahapukki, koska hänen liikunnallisuutensa rajoittuu tietokonelaukun kantamiseen paikasta toiseen. Nestori huomaa parvekkeen oven olevan auki. Hän avaa sen varovasti ja astuu sisään, jos vaikka Linda on nukkumassa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sisällä häntä kohtaa yllättävä näky. Linda on käpertynyt pieneksi mytyksi nojatuolinsa taakse. Hän heijaa itseään ja pitää pientä ininää.

-Mikä hätänä? Nestori rientää huolestuneena hänen luokseen.

Linda ei vastaa, mutta hän lopettaa heijaamisen.

-Kerrohan kulta? Nestori sanoo ja yrittää saada Lindan pystyyn.

-Olen varmaan tulossa hulluksi. Näen näkyjä ja kuulen harhoja. Hän vaikertaa katsoen Nestoria epätoivoisena.

-Kuule, jos olisit tulossa hulluksi, niin et varmaan tietäisi sitä itse noin tarkasti. Rauhoituhan. Laita vaatteet päällesi, niin lähdetään kauppaan.

Linda kertoo valvoneensa monena yönä. Hän on kuullut kaikenlaisia harhoja jo monta viikkoa.  Nestori toteaa niiden olevan vain painajaisia sekä tulosta liian vilkkaasta mielikuvituksesta ja tämän selityksen Linda haluaakin uskoa kaikesta huolimatta. Hän harjaa tukkansa sekä huuhtelee kasvonsa kylmällä vedellä ja on sen jälkeen valmis lähtemään ihmisten ilmoille.

 

Linda ja Nestori saapuvat lähikauppaan. He valitsevat ostoskoriin grillimakkaraa, sinappia ja kertakäyttöastioita. Kaupassa on hiljaista. Kassa laskuttaa ostokset tympääntynyt ilme kasvoillaan. Nestori pakkaa ne kassiin samalla, kun Linda höylää pankkikorttia. He kiittävät kassaa hyvästä palvelusta saaden vastineeksi tympeän mulkaisun ja marssivat parkkipaikalle. Heidän pakettiautonsa on parkkeerattu kauimmaiseen nurkkaan. Ostoskassit kädessään he pujottelevat parkkipaikan halki autolleen.

-Olisiko pitänyt ottaa jotain juomia? Linda kysyy.

-Olis kyllä pitänyt. Nestori vastaa ja laittaa ostokset takakonttiin. – Haen vielä muutaman oluen ja siideriä.

Linda jää autoon odottamaan. Se on kuumennut auringossa saunaksi ja hän ruuvaa ikkunan auki. Radiosta kuuluu kevyttä iskelmää, kunnes tasatunnin uutisen keskeyttävät musiikin. Uutistenlukija kertoo ensin pääuutisen, joka on heidän kaupungissaan tapahtunut paloittelusurma. Linda kääntää radiota kovemmalle. Hän kuuntelee ihmeissään tätä karmeaa uutista samalla, kun Nestori palaa autoon

-Otin naisväelle muutaman siiderin.. Hän aloittaa, mutta Linda keskeyttää hänet.

-Ssh! Hiljaa! Hän kivahtaa ja kääntää vielä pykälän kovemmalle. – Esan taloyhtiössä on tapahtunut murha! Hän kertoo sammuttaen radion.

Nestori naurahtaa, koska ei usko heti juttua todeksi.

-Onkohan se nyt varmasti Esan talossa. Siinä on paljon muitakin taloja. Hän sanoo käynnistäen auton.

Lindan hermostunut puheensorina hukkuu auton moottorin hyrinään, kun Nestori painaa lisää kaasua. Hän ei halua kuunnella Lindan höpinää. Kaikenlaista outoa on sattunut viimeaikoina. Niin hänelle, kuin Lindallekin. Tämä murha liippaa jo aivan liian läheltä.

-Ehkä meidän ei pitäis lähteä Esan mukaan. Linda lopulta ilmoittaa jääden odottamaan Nestorin reaktiota.

-Tässä ei ole nyt muuta vaihtoehtoa, kun mennä. Me luvattiin jo. Sitä paitsi, mitä pahaa voisi tapahtua. Se on vain geokätkö eikä me olla siellä kahdestaan.

Hän hiljentää vauhtiaan ja kääntää auton kotipihaansa. Peruutettuaan autopaikalle, hän jää istumaan paikoilleen ottaen Lindaa kädestä kiinni.

-Mitä pahaa voisi tapahtua? Kerro? Hän kysyy ja vetää Lindan lähelleen. Heidän nenänsä koskevat toisiaan, kun Nestori kysyy vielä kerran. – Mitä meille voisi käydä? Sitten hän siirtää Lindan hiukset pois hänen kasvoiltaan ja suutelee häntä hellästi.

-Ei kai mikään. Olin vähän pois tolaltani sen Hipun takia.  Linda sanoo huokaisten ja vastaa suudelmaan.

-Huomenna me lähdetään sitten. Sitä tulee tosi kivaa! Eikö?

-Niin kai sitten. Linda vastaa hymyillen vaisusti.

He kantavat ostokset kotiin sekä alkavat pakata reppuja retkeä varten.