Luku 3 Viisisataa

Esa sammuttaa rätisevän autoradion alkaen naputella sitten etusormellaan auton rattia.

-Tero on varmasti tulossa hulluksi. Hän miettii ajaessaan hiljaisena kohti kotiaan.

Hän on juuri jättänyt sekavanoloisen kaverinsa kotiovelleen ja toivotellut hyvät yöt. Näytti siltä, että hän ei tunnistanut enää omaa kotioveaankaan.

-Muka sormi. Hah. Mistähän hän oikein sen oli keksinyt? Olisi nyt vaan sanonut, että ei kestä ahtaita paikkoja.

Esa miettii samalla, kun astuu autosta ulos. Hän avaa tavaratilan ja keräilee köyden vyyhdiksi. Köysi on mullassa ja haisee kostealta maalta.

Esa asuu kerrostalossa. Hän muutti kaksioonsa sen jälkeen, kun heille tuli ero Virpin kanssa. Hänkö muka? Huijari ja valehtelija? Kyllähän elämässä pitää jotain jännitystä olla. Hän ei koskaan ottanut Virpin rahoja, ei varmasti ottanut. Omat rahat menivät, mutta hän on ottanut opikseen. Ei enää pelejä. Hän miettii kiiveten kotiinsa toiseen kerrokseen. Eteisessä hän rojauttaa kaikki kamppeet keskelle eteisen lattiaa ja käy kaikessa rauhassa suihkussa. Suihkunraikkaana hän pujottelee tavararöykkiön halki keittiöön, avaa jääkaapin, tekee maksamakkaravoileivän napsauttaen toisella kädellään television auki.

Löydetyt kätköt pitää merkata omaan profiiliin. Esa avaa tietokoneensa ja kirjautuu kätköilysivustolle. Heillä on Teron kanssa yhteinen käyttäjätunnus, koska tämä on heidän yhteinen projektinsa.

-Meidän pitää siis kerätä viisisataa kätköä. Tämä on siis numero 245. – Ihan hyvä luku. Esa miettii ja etsii rotkokätköä tietokoneeltaan. Hän etsii ja etsii, mutta ei löydä koko tehtävää.

-Tässä se oli. Olen aivan varma. Hän ajattelee ääneen ja soittaa samalla Terolle. Puhelin hälyttää kauan ja se menee lopulta vastaajaan. – Ei olisi ensimmäinen kerta, kun herra ei vastaa. – Hitto. Esa manaa ja yrittää muistella, kuka kätkön oli tehnyt. Hän kaivaa kassiaan. Sieltä pitäisi löytyä tulostusversio.

-Tässä se on! Esa huudahtaa ja silmäilee paperiaan. Kätkön on tehnyt Naruttaja ja se on luotu… tänään. – Mitä ihmettä?

Esa on aivan ymmällään ja yrittää myöhään illalla vielä soittaa Terolle, joka ei vastaa edelleenkään.

Esa on tietoinen vain siitä, että hän on jättänyt Teron kotiovelleen seisomaan, mutta on täysin tietämätön sitä, että hänelle tuottaa suunnattomia vaikeuksia avata sitä. Häntä paleltaa taas ja hänellä on kokonaisvaltaisen huono olo. Tärisevät kädet saavat lopulta avaimen lukkoon ja oven avattua. Tero kävelee horjuvin askelin pesuhuoneeseensa ottaen kiinni sen valkoisen oven karmista. Hän irrottaa otteensa katsoen punertavaa jälkeä siinä, missä hänen kätensä oli vielä hetki sitten, kunnes näkökenttä alkaa vähitellen kaventua yhä pienemmäksi ja pienemmäksi. Lopulta hän näkee enää valkoisesta ovesta vain pienen pisteen tunnelin päässä ja sen jälkeen tilalle tulee pelkkää mustaa.

Tero havahtuu siihen, että hän seisoo jälleen kerran suihkussa nojaten molemmilla käsillään kylmään kaakeliseinään. Vesi valuu hänen päälleen haaleana virtana, eikä hänellä ole aavistustakaan siitä, kuinka kauan hän on siinä seissyt. Hän tuijottaa suoraan pesuhuoneensa vaaleankeltaisia kaakeleita, jotka ovat ajan saatossa pinttyneet ruskehtaviksi. Hän ei ole huomannut edes ottaa vaatteita pois päältään, joten ne tuntuvat märkinä kylmiltä hänen laihalla vartalollaan. Hänen silmiensä takana jyskyttää ja kaikkia ruumiinjäseniään jomottaa edelleen tasaisesti. Tero sammuttaa suihkun kuorien sitten märän vaatekerroksen päältään suoraan lattialle. Hän nappaa naulakosta iloisenvärisen pyyheliinansa kietoutuen siihen, hakien turvaa kuin äidin lämpimästä sylistä.

Matkapuhelin välkkyy eteisen lattialla, hän nostaa sen ylös silmiään siristellen vain huomatakseen, että siihen on tullut tällä välin kaksi puhelua Esalta. Vasta sen jälkeen hänelle tulee mieleen yllättävän kirkkaasti heidän retkensä rotkolle. Siinä taitaa olla syy hänen lihaskipuihinsa. Vai onko? Hän yrittää kaivella muistinsa sopukoita, mutta ei löydä sieltä ainuttakaan muistikuvaa kotiintulonsa jälkeen.

-Tiesiköhän Esa tuosta kätköstä etukäteen? Jos se oli vaikka häneltä huonoa pilaa?

Samaan aikaan puhelin alkaa soida uudelleen. Esa soittaa. Tero yrittää kuulostaa vastatessaan mahdollisimman rennolta.

-Moi Esa! Olit yrittänyt soittaa, mutta olin juuri suihkussa.

-Yritin eilen puoli tuntia sinua kiinni! Siis EILEN! Et kai sinä koko aikaa suihkussa majaile? Vai? Arvaa olinko huolissani? Olit sitä paitsi ihan sekaisin, kun jätin sut kotiovelle. Muistatko?

-Mitä ihmettä, eilenkö? No, jos totta puhutaan, niin en muista. En edes HALUA muistella. Onko selvä? En halua enää koskaan kuulla siitä, en sinusta enkä halua koskaan tulla yhdellekään kätkölle enää! Onko selvä?

-Hei, hei, se on selvä homma. Rauhoitu nyt! Nyt on varmaan vähän huono hetki. Soitan sulle myöhemmin. Ok?

Tero laskee mitään sanomatta puhelimen pöydälleen ja puristaa silmät kiinni niin tiukasti, että alkaa nähdä erivärisiä palloja ja viivoja. Päässä jyskyttävä patarumpu ei ainakaan tee tilannetta yhtään helpommaksi.

-Miten kaveri voi pettää luottamuksen noin pahasti? Tero miettii ja huomaa samalla kelailevansa päässään erilaisia teorioita ruumiinosan alkuperästä.

-Mistähän loput osat löytyvät?

Hän vavahtaa hieman samalla, kun kävelee ulko-ovelle ja käy laittamassa ensimmäistä kertaa varmuusketjun kiinni. Taas häneltä on mennyt kokonainen vuorokausi ohi niin, että hän ei muista siitä yhtään mitään.