Luku 8 Hippu Hippuli kisuli arvaamaton

Esa on pyytänyt Lindan ja Nestorin läheiselle huoltoasemalle. Hän käy odotellessaan hakemassa tiskiltä kahvin sekä pullan ja kantaa ne kiikkerällä tarjottimella pieneen pöytään ikkunan eteen. Ikkunoiden eteen kurvaa valkoinen Transporter. Nestori ja hänen nykyinen tyttöystävänsä Linda hyppäävät autosta. He näkevät Esan heti ovelta ja huikkaavat tervehdyksen. Nestori kantaa hermostuneen näköisenä tietokonelaukkuaan, ja kaivaa sen heti esille laskettuaan laukun pöydän kulmalle. Hän alkaa kirjoittaa muistiinpanoja sitä mukaan, kun Esa kertoo tarinansa heille. Molemmat lupaavat Esan helpotukseksi lähteä matkaan ja Nestori lupautuu vielä autollaan kuskiksi. Sinne sopii koko porukka kyytiin.

Nestori ja Linda kuuntelevat jännittyneinä Esan selostuksen.

-Tuo kuulostaa aika jännittävältä, mutta silti ihan hauskalta. En oikein kyllä usko tarinaa irtosormesta ja Naruttajasta. Lähdetäänkö me kuitenkin mukaan? Nestori kysyy Lindaa katsoen.

-Kyllä me varmaan voidaan lähteä. Linda vastaa hänelle. – Onko tässä nyt joku riski joutua vaikeuksiin? Tai siis onko tämä jotenkin rikollista?

-Ei varsinaisesti, mutta me ei voida tietää, mitä seuraavasta kätköstä löytyy. Virpikin on tulossa mukaan ja hän on sentään poliisi.

Esa muistuttaa ja katsoo molempia kysyvästi. Heidän jutellessaan, taustalla pauhaa huoltoaseman televisio ja säätiedotus lupaa epävakaista säätä lauantai-illalle. Esa kääntyy katsomaan säätiedotusta ja on mielissään siitä, että rankkasaderintama ehtii vasta illaksi. Hän naputtelee pöytää sormillaan samalla, kun Nestori ottaa varmuuden vuoksi valokuvan Esan paperista, jossa on ohjeet koordinaatteihin. Hän lataa sitten kuvan koneelleen ja lähettää sen koko porukalle sähköpostilla. He sopivat tapaamisesta lauantai-iltapäivälle. Esa arvioi retken kestoksi kahdesta kolmeen tuntiin.

Tapaamisen jälkeen Nestori ja Linda istuvat autossa mietteliäinä. Lindaa hermostuttaa tuleva tehtävä. Hän ei ole puhunut lainkaan Nestorille siitä, mitä on viimeaikoina kokenut. Hänelle on sattunut joukko outoja asioita. Hänestä on tuntunut monta kertaa siltä, kuin joku tarkkailisi häntä. Mikä pelottaa häntä eniten on se, että hän on alkanut kaiken lisäksi kuulla harhoja. Hän kuulee yksin ollessaan kaikkea aivan omituista.  Kotona on hänen pitänyt vetää verhot eteen ja kadulla ei ole tehnyt mieli jäädä seisoskelemaan turhaan. Koko ajan tuntuu siltä, että joku tarkkailee hänen toimiaan. Tämä kaikki tuntuu nyt taas naurettavalta ja siksi hän ei ole uskaltanutkaan puhua siitä. Nestori pitäisi häntä aivan umpihulluna.

Nestori jättää hänet kyydistä kotiovelleen ja Linda kipaisee rappukäytävään. Hän avaa kotiovensa ja yllättyy melkoisesti. Asunnosta leijailee nenään aivan kuvottava löyhkä. Hänen kotinsa on sen lisäksi perinpohjaisesti myllätty. Huonekalut ovat sikin sokin ja laatikot on vedetty nurinpäin lattialle. Lattioilla lojuu kaikki mahdollinen tavara, mikä on suinkin löytynyt laatikoista. Näyttää siltä, kuin laatikot olisi vedetty kaikki suurella voimalla ulos ja pyöräytetty vielä kerran ympäri.. Hän harppaa vaatenaulakon yli sisään, kun hänen takaansa käytävästä kuuluu varovainen ääni.

-Anteeksi, onko täällä joku hätänä. Kuulin äsken kamalaa kiljumista ja kolinaa. Tulin heti katsomaan. Nainen sanoo katsoen Lindaa vahvojen silmälasiensa läpi. Hänellä on papiljottirullat päässä ja niiden suojana suihkumyssy. Lisäksi hän näyttää erittäin huolestuneelta.

Linda kääntyy ja yrittää läväyttää kasvoilleen hymyntapaisen.

-Kiitos, mutta kaikki on hyvin. Meillä oli meneillään siivousoperaatio. Hän vastaa naiselle ja laittaa oven kiinni hänen nenänsä edestä.

Asunnosta on siis kuulunut juuri ääniä. Täällä saattaa siis vielä olla joku. Linda miettii ja liikkuu varovasti kohti keittiötä. Sieltä kuuluu hurinaa. Linda kiiruhtaa askeliaan.

-Missä se kissanronttikin on? Hippu! Hippuliii!

Mikroaaltouuni on käynnissä. Linda aavistelee pahaa ja hän hyökkää uunille kilauttaen sen pois päältä. Hän avaa luukun ja hänen pahin painajaisensa on käynyt toteen. Hän nostaa mikrosta mustuneen mytyn, jonka voi juuri ja juuri tunnistaa. Kyyneleet alkavat valua hänen silmistään ja hänen koko vartalonsa alkaa hytkyä itkunkouristusten aalloilla.

-Voi rakas pikku Hippu. Hän saa juuri sanottua ja laskee kärventyneen otuksen tiskipöydälle. – Kenen sairaaseen mieleen tulee laittaa kissa mikroon? Hän parkaisee ja soittaa Nestorille.

Nestori tulee tuota pikaa paikalle ja löytää Lindan istumasta itkien kaaoksen keskellä hiiltynyt kissa keittiöpyyhkeeseen käärittynä. Nestori tutkii nopeasti asunnon, mutta ei löydä ketään.

-Oliko ovi lukossa, kun tulit? Hän kysyy Lindalta.

-Ky-kyllä mi-mielestäni. Linda nikottelee vastaukseksi.

-Joku on tullut avaimella sisään. Nestori järkeilee ja tarkistaa vielä vaatekomerot.

Hän lupautuu jäämään yöksi, koska Linda on edelleen täysin pois tolaltaan.

He pakkaavat kissan jäännökset pahvilaatikkoon ja pitävät sille pienen muistopuheen. Virpi on juuri kertomassa, miten hieno kissa Hippu on ollut, kun hän kuulee jostain vienon maukaisun. Hän lopettaa puhumisen ja painaa korvansa pahvilaatikkoa vasten, kunnes hän kuulee sen taas. Ääni ei tule pahvilaatikosta, vaan jostain kauempaa. Linda alkaa huhuilla kissaa, kunnes hän huomaa sen pienen pään pilkistävän hänen vaatekomerostaan hameenhelman alta.

-Voi Hippu rakas! Kyllä sinä pelästytitkin pahanpäiväisesti! Linda nostaa kissan syliinsä ja on taas maailman onnellisin ihminen.

-Mutta mitä meillä tuossa pahvilaatikossa on? Nestori kysyy laatikon kantta raottaen.