Miten suhtaudun syksyyn?

Syksy alkaa aina minulle siitä, kun koulut alkavat. Jos olisin kesälomalla elokuussa, niin siitä huolimatta se on minulle sama kun syksy. Mielestäni siinä ei ole kuitenkaan mitään pahaa. Pieni haikeus on tietysti menneestä kesästä, mutta syksy on joka tapauksessa aina uuden alku. Koen sen vielä enemmän uuden alkuna, kuin tammikuussa uuden vuoden vaihtumisen. Elokuulla katsotaan kouluvaatteet ja mahdollisesti  uudet reput. Silloin aloitetaan harrastukset ja tehdään suunnitelmia talvelle.Silloin saa aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.

Tämä syksy on jotenkin erityinen.

Vanhempani muuttavat lapsuudenkodistani pois helpomman asumisen piiriin ja muuttohommaa on tulossa jossain vaiheessa. Siinä on sellainen luopumisen haikeus, mutta samalla uuden odotus. Kuopukseni siirtyy ammattiopintoihin ja astuu siis suuren harppauksen aikuisten maailmaan. Esikoinen tylee täysi-ikaiseksi ja se tuo tietynlaisen säväyksen perheen elämään. Elämäntilanne muuttuu hetkessä monelta osin.

Ilmoittauduin jälleen huonekalujen entisöintikurssille työväenopistoon. Minulla on toinen nojatuoli vielä odottelemassa keskeneräisenä opiston varastossa ja toisena työnä olisi autotallissa odottamassa pari pinnatuolia. Yhden valkoisen puisen kampauspöydän alalaatikkoon pitäisi laittaa uusi viilu  ja maalata se uudelleen. Säilytän sen laatikossa kaikkia askartelu/huovutus/maalaustarvikkeitani.

Kodalle olisi tarkoitus tehdä syyskuun pikkulomalla pohjatyöt ja se vaatii hieman kaivinkone- ja hiekkahommia.Tällä pikku lomasella olemme varmaan mökillä mahdollisuuksien mukaan, koska joka vuosi mökkeily loppuu lokakuun puolenvälin paikkeilla. Sitten on aikaa viikonlopuisin taas toisille jutuille.

Syksyllä on tapanani ollut keitellä mehumaijalla viinimarjamehua. Se saa tänä vuonna jäädä tyystin, koska siihen pitää ajaa niin tolkuton määrä sitä sokeria. Eikä sitä siitä huolimatta juo meillä muut kuin minä.. Pakkasessa on vielä kymmenkunta vanhaa mehupulloa säilössä! Tänä vuonna kehittelin marjoille uuden systeemin. Poimin kaikki marjat sekaisin ja pussitin ne pieniin minigrip-pusseihin. Siinä on sitten aina yksi annos vaikka puuron päälle laitettavaksi.

Syksy tuo mieleen aina lasten syntymät. Molemmat ovat syntyneet syyskuussa, joten siitäkin on jäänyt sellainen ihana tunne juuri tähän alkusyksyyn. Muistan sen, kun keräsin marjoja pallomahani kanssa, kuin eilisen päivän. Ajat muuttuu. Enää ei tarvitse järjestellä lasten synttärikekkereitä, mutta olen siitä vaan helpottunut! Panostin aina sata lasissa synttärien ohjelmaan! Vietimme joka vuosi jotkin teemasynttärit sankarien toiveiden mukaan Harry Potterista dinosuruksiin.

Syksy tuo mieleen myös ihanan hääpäivämme. Vietimme häitä 12.9 ja silloin viininpunaiset lehdet päällystivät punatiilisen pienen vihkikirkkomme seinää auringon paistaessa kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Häät olivat pienet ja intiimit.

Syksyy liittyy niin paljon hyviä muistoja, joten koen sen saapumisen ainoastaan kauniina asiana. Pimenevissä illoissa voi sytytellä kynttilöitä ja käpertyä takkatulen ääreen. Silloin voi nauttia rakkaidensa seurasta ja tehdä kotona niitä asioita, jotka tuovat itselle mielihyvää. Voi laittaa hyviä pataruokia, tehdä neulahuovutusta tai piirrustushommia. Pitäisiköhän kaivaa öljyvärit esille ja koota maalausteline varastosta?

Onko muilla samankaltaisia fiiliksiä?