Muistoja ensimmäisestä entisöintiprojektista
Ilmoittauduin syksyllä 2017 työväenopistoon huonekalujen entisöintikurssille, koska en olisi itse uskaltanut koskea näihin vanhoihin huonekaluihin. Olisin taatusti onnustunut pilaamaan ne. Vanha ruokapöytä kera kolmen koristeellisen tuolin oli odottanut jonkun fiksaavan ne entiseen loistoonsa ja luulin, että se joku en ole ainakaan minä. Seistessäni sitten eräänä syksyisenä iltana koulun pihassa tuoli kainalossani ajattelin, että mihinkähän liemeen olen itseni laittanut?!
Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä entisöinnistä, joten en ollut ottanut mukaani mitään työkaluja. Arvelin saavani lainata niitä opettajalta. Mielessäni mietin kaikenlaisia härveleitä, joita puukäsityöluokassa oli vaikka minkälaisia. Yllätyinkin lievästi, kun opettava kaivoi kaapista puukon ja totesi: ”Tuosta lähdet sitten rapsuttelemaan lakkoja irti.”
Mitä! Minä, puukko ja hieno tuoli? No, hän näytti ensin mallia ja pikkuhiljaa rohkaistuin raaputtamaan lakkaa irti. Olinhan saanut nyt neuvoja ammattilaiselta. Puoli tuntia rapsuteltuani oli sormet jo aivan puuduksissa ja vatsalihakset kipeinä. Tämähän oli todellista voimistelua! Alemmissa valokuvissa on siis tuoleista ja pöydästä rapsuteltu lakka pois sekä hiottu pinnat.
Aika monta työtuntia kului kolmen tuolin parissa, että sain ne puhtaiksi kaikista lakoista. Rapsuttelun jälkeen pinnat hiottiin ja petsattiin haluamalla sävyllä sekä lakattiin vanhanajan sellakalla (Älä kysy) kahteen kertaan. Tuolien pehmusteet irrotettiin ja korvattiin uusilla. Uusi kangas leikattiin sekä niitattiin kiinni irtonaisen istuinlevyn alapintaan.
Wikipediasta piti katsoa…
Erivärisiä shellakkalevyjä
Sellakka (vanh. myös šellakka < engl. shell lac ’lakka ohuina levyinä’[1]) on orgaaninen polymeeri ja hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca -hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta. Suomeksi lajista on käytetty ainakin nimiä lakkakirva ja lakkakilpikirva. Tieteellisen nimen synonyymeja on useita.[2] Sellakka on väriltään joko kellertävää tai punaista. Punainen sellakka sisältää hyönteisen munat tai toukat ja kellertävä sellakka on kerätty sen jälkeen kun hyönteiset ovat poistuneet. Sellakkaa voidaan myös puhdistaa valmistuksen yhteydessä. Punaista sellakkaa käytetään väriaineena.
Pöydässä oli jonkin verran enemmän rapsuteltavaa, mutta tasaista pintaa oli enemmän. Se oli ehkä helpompi tehtävä, kuin tuolit.
Syyskauden aikana sain kaiken valmiiksi ja aloin kehitellä keväälle uutta rapsuteltavaa. Nyt oli kokemusta siitä hommasta. Aikaavievää hommaa ja hermojaan ei kannata menettää, vaikka jossain vaiheessa tuntuu, että ei koskaan saa valmista. Lopputulos on varsin palkitseva. Voi sanoa, että on ihan ite tehnyt! Tällekin ruokaryhmälle saatiin toivottavasti toiset sata vuotta lisää elinaikaa..
