Ohjeita aloittelevalta kirjailijalta

Toisen kirjani teksti jatkaa edelleen virumistaan pöytälaatikossani, valitettavasti. Palataan kuitenkin vielä ajassa taaksepäin helmikuuhun 2018.

Tuskailin hikikarpalot otsallani, että kuinka tämän toisen kirjan tarinaa kannattaisi alkaa rakentamaan. En halunnut sortua samoihin virheisiin ja toivoin tekevän kaiken niin kuinka kuuluu tehdä. Luin netistä artikkeleita kirjan kirjoittamisen tekniikoista ja juonen rakenteesta. Osassa neuvottiin liimaamaan seinään liuta post-it- lappusia, joihin on kirjoitettu koko juoni. Lappusista olisi helppo jäsentää tarina ja sijoitella kohtaukset oikeaan paikkaan. Minä en pystynyt siihen. Haluan kirjoittaa kirjan alusta loppuun, koska haluan tietää mihin tarina kuljettaa. Loppuratkaisu voi olla jotain aivan muuta, kun olin suunnitellut.

Hyvä ohje kirjan kirjoittamisesta oli se, että lue paljon. Lue kaikkea mahdollista ja monipuolista. Kävinkin kirjastossa ja lainasin sielä vinon pinon kirjoja. Ajanpuutteen vuoksi en kerrassaan ehtinyt lukea niin paljon, kun olisin halunnut.

Toinen ohje oli se, että liity johonkin harrastajakirjoitusporukkaan. Lähetä tekstisi luettavaksi muillealan harrastajille, niin saat palautetta kirjoittamisestasi. Esimerkiksi Kirjoittaja.fi sivulle voisi lähettää novellejaan muiden arvosteltavaksi. En halunnut lähettää keskeneräistä tekstiä mihinkään luettavaksi, mutta minusta oli hauskaa ja opettavaista lukea sieltä erilaisia novelleja, joiden taso vaihteli laidasta laitaan. Kyllä sieltä muutamia vinkkejäkin sai ihmisten kommentteja luettuani. Aloin ehkä tarkastella omaa tekstiäni vähän turhankin kriittisesti.

Jokaisella kirjoittajalla on oma ääni, jolla hän kertoo asioita. Mielestäni on tärkeää, että tämä ääni säilyy kirjassa. Se ei saa olla matkittua, koska silloin se ei ole aitoa. Toisten kirjoittamien tekstien lukeminen antaa inspiraatiota kirjoittamiseen ja on silmiä avartavaa.

Kirjoita siitä, mistä tiedät. Se oli hyvä neuvo. Kuinka voisinkaan kirjotitaa kirjaa perhonsitomisesta, josta en tiedä hölkäyksen pöläystä?

Anna tekstisi koeluettavaksi parille ihmiselle. Se olikin yllättävän vaikeaa. Mitä, jos se on ihan kamala? Mitä jos kukaan ei jaksa lukea sitä loppuun? Aargh! Ajattelin asian niin, että jos se on ihan kamlala, niin minun olisi hyvä tietää se ennen julkaisua. Jos sitä ei jaksa kukaan lukea, niin olisi varmaan syytä tarkastella koko tarinaa lähemmin ja miettiä mistä se johtuu. Koelukijoiden pitäisi uskaltaa kertoa todellinen mielipiteensä rakentavasti. Miksi he eivät ehkä jaksaneet lukea loppuun asti?