Tonttu tarvitsee tietenkin oman pienen postilaatikon! Katselin netistä ohjeita tällaisen tontun postilaatikon tekoon ja löysinkin ihan kivan ohjeen tulitikkuaskia hyödyntäen.Meillä ei vaan kotona ollut sopivaa askia, koska käytämme pääsääntöisesti kynttilöiden sytytykseen selaista sytytintä.
Löysin sitten varastosta punaisen kenkälaatikon,joka sopi vallan hyvin tuohon tarkoitukseen!
Piirsin ensin paperille postilaatikon kaavat, leikkasin sen irti ja viilasin kaavaa vielä vähän. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, niin jäljensin kaavat pahville. Kenkälaatikko oli kohtalaisen hyvä leikata, ei ollut liian vahva. Taitettavat pinnatkin menivät melko nätisti siihen suuntaan, kuin halusinkin.
Lopuksi liimasin saumat yhteen kuumaliimalla ja tein pienen kyltin laatikon kylkeen.
Laatikko on sen kokoinen, että se on mukava laittaa ihan lattialle tonttuoven viereen eikä erillistä laatikkotelinettä tarvita.
Pienenä miinuspuolena on se, että laatikkoa ei voi tyhjentää. No, jos sinne pieni kirje eksyy niin ehkä sen saisi pinseteillä laatikosta kaivettua!
Seuraavassa pstauksessa olisi vuorossa hieman tonttuoviaskartelua ja myöhemmin muuta rekvisiittaa!
Innostuin parisen vuotta sitten neulahuovutuksesta ja sen loputtomista mahdollisuuksista villan muokkamiseen. Vain taivas ja oma kärsivällisyys on siinä rajana. Villan huovuttaminen neulalla on todella aikaavievää hommaa. Yksi pieni huovutettu figuuri (esim. tontunpää) vie aikaa parisen tuntia. Yksinkertaisempi artikkeli esim. kaksivärinen sydän valmistuu tunnissa. Neulahuovuttaminen kysyy siis hyviä istuinlihaksia ja kestäviä sormenpäitä. Tästä kaikesta huolimatta olen aiheeseen vallan viehättynyt ja ajattelin ensin huovuttaa kaikille tervatontuille pienet söpöt lakit neulatekniikalla.
Tästä lähtee..Ja tähän tullaan..
Huovutin ensimmäisen tonttulakin ja siinä meni melkein puoli tuntia. Laskeskelin siitä, että tervatontulle tulee aika paljon hintaa, jos otan edes kympin siitä tuntipalkkaa. Toinen seikka oli se, että oma aikani ei kertakaikkiaan riitä vaikkapa viidenkymmenen tontun huovuttamiseen parissa viikossa. Se on liki mahdoton yhtälö. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaan halusin ehdottomasti huovuttaa nämä ihanat lakit.
Käsityömessujen jälkeen sain valaistumisen tässä asiassa. Suoriudun tästä valtavasta tonttu-urakasta ainoastaan huovuttamalla kerralla isomman levyn märkähuovutustekniikalla.
Märkähuovutus
Katselin ensin You Tubesta huovutusvideoita, jotta saisin eden jonkinlaisen käsityksen tästä prosessista.
Löysin muutaman oikein hyvän ohjevideon ja lähdin niiden turvin huovutushommiin.
Laitoin muovisen liukuesteen pesuhuoneen lattialle ja asettelin villat sen päälle paksuksi kerrokseksi. Kuumensin sitten vedenkeittimessä vettä ja jäähdytin sitä kylmällä vedellä sen verran, että käteni kesti sitä. Olin ottanut myös esille mäntysuopapullon.
Ohjevideoissa opetettiin laittamaan villojan pääälle ohut verkkokangas, mutta minulla ei sellaista ollut. Käytin tämän harson sijaan ihan tavallista puuvillakangasta.
Kaadoin kuumaa vettä kankaan ja villojen päälle sekä hieroin käsissäni mäntysuopaa sekaan. Tämän jälkeen aloin järjestelmällisesti hieroa kangasta kevyin, pyörivin liikkein. Välillä käänsin villan ja tein saman nurjelle puolelle.
Kaulimen ympärille käärittynä villa huopui aika mukavasti. Tämäkin huovutus tehdään molempiin suuntiin.
Tämän hieromisen ja kaulimisen jälkeen, jota kesti noin 15 minuttia, villa puristellaan kokoon ja sitä paiskotaan hieman lattiaa vasten. Pöytä olisi ollut kivempi ja ergonomisempi, mutta pesuhuoneen lattia oli nyt ainoa vaihtoehto huovutuspaikaksi.
Sitten villalevy kiikutettiin vesihanan alle ja se huuhdeltiin vuorotellen kuumalla ja jääkylmällä vedellä. Viimeinen huuhtelu tehtiin kylmällä vedellä.
Ripustin villalevyt pyykkinarulle kuivumaan, kun olin ensin suoristanut ne malliinsa. Seuraavana päivänä villa olikin sitten käytettävissä, mutta selkä ei. Tämä kävi todellakin selän päälle enkä suosittele kenellekään lattiatasossa huovuttamista.
