En päässyt osallistumaan edellisellä kerralla entisöintikurssille, koska oli muuta ohjelmaa sille illalle. Olin siis hieman jäänyt jälkeen tavoitteistani. En muistanut alkuunkaan, että mikä työvaihe oli seuraavaksi luvassa, mutta onneksi pääsin nopeasti kärryille.
Leikkasin tuolin vanhan homeisen taustapahvin kaavalla uudet pahvit ja heitin vanhat roskiin. Tästä vaiheesta en tullut ottaneeksi kuvaa..
Kangas aseteltiin istuinosaan ja katsottiin, että sen kuvio tulee samalla lailla, kuin edellisessä tuolissa. Noup. Ei sitten tullut. Kangasta oli juuri jämpti määrä kahteen tuoliin eikä sitä olisi saanut leikattua niin, että molemmat saataisiin symmetrisesti. Kangas käytännössä laitettiin puoliksi ja koko kaistale käytettiin tarkkaan. Ainoa mistä jäi yli kangasta oli reunus. Tämä harmitti hieman, mutta käytännössä tätä virhettä ei huomaa kukaan muu, kuin minä. Siinähän sitten kärsin..
Tuolin selkänojan alle pujotettiin istuinosan kangas ja niitattiin takapuolelle tiukkaan kiinni. Sitten kangasta lähdettiin niittaamaan etuosan alle koko ajan kiristäen ja ottaen ”löysät pois” istuimesta. Tästä jatkan sitten ensi kerralla. Osassa kuvista on salamavalo päällä, joten kangas näyttää vähän kirkkaammalta kuin todellisuudessa. Pari lähikuvaa kankaasta otin ilman salamaa.
Niittasin vielä kuvan ottamisen jälken lopun kankaan taitettuna uudelleen samaan kohtaan.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut No Poo:sta, koska se on niin jokapäiväinen asia elämässäni, että siitä ei tule kirjoitettua. Ylänen- blogi kirjoitti pari viikkoa sitten ihon pesusta Meinebasella, joiden puolesta myös minä liputan! Pesen oikeastaan koko vartalon tällä mineraalisuolalla, koska hiustenpesun yhteydessä on helppo pestä myös koko vartalo samalla aineella. Silloin sitä kuluu hieman enemmän, mutta iso 750g purkki on aika riittoisa. Tämä purkki kestää iät ja ajat, vaikka juuri huomasinkin, että oma purkki alkaa kolistella tyhjyyttään..
Tässä postaus No poo elämän ensimetreiltä. Muistin ensin, että aloitin tämän kaksi vuotta sitten, mutta vuosi taitaa olla lähempänä totuutta..
Tällä hetkellä omien hiusteni pesuväli on 1-2 kertaa viikossa. Olen saavuttanut siis sen suhteen tavoitteeni. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kävisin pesulla kerran tai kaksi viikossa.. Jos hiukset ovat urheilun jälkeen hikiset, niin pesen ne lämpimällä vedellä ja tämä riittää. Jos kovasti hikoilee joka päivä, niin silloin pesen kyllä hiukset 2 kertaa viikossa. Tai jos on joku tärkeä meno, niin silloin pesen hiukset edeltävänä iltana.
Muotoilutuotteiden käyttö
Meinebase tekee sen, että hiukset ovat hieman tahkean tuntuiset ja siksi ne on helppo muotoilla. Minulla on pitkä tukka, joten suosin viikolla ponnaria tai ranskalaista yms. lettiä, joten sekin vähentää hiusten rasvoittumista. En käytä lainkaan muotoilutuotteita, joten en osaa sanoa siitä miten ne peseytyisivät pois Meinebasella. Minusta olisi ihan nurinkurista käyttää ensin mineraalisuolaa hiusten peruun ja ajaa sitten valtava määrä kemikaaleja päähän. Tykkään, että suolapesun jälkeen hiukset eivät kaipaa ylimääräistä ryhdistystä. Pesulla on varmaan vähän sama vaikutus kuin siinä, että käyttäisi hiusten muotoiluun suolasuihketta.
Etikan käyttö hoitoaineena
Kokeilin aluksi etikkavettä hoitoaineena ja tämä toimikin tosi kivasti. Ainoa miinuspuoli on siinä, että se poistaa väriä värjätystä tukasta. Värjäsin nimittäin tukkaa talvella vaaleammaksi ja kampaaja sanoi,että etikkaa ei ole hyvä käyttää värjättyyn tukkaan. En ole sitä sen koommin käyttänyt. Tässä aiheesta lisää, jos joku on kiinnostunut.
Otan erittäin vähän itsestäni kuvia, joten yritin kaivaa kamerastani edes jonkinlaisen siedettävän kuvan kuontalostani ja tällainen löytyi viime kesältä:
Seuraava askel olisi nyt edessä. Olen vähän jännän äärellä, koska ajattelin tehdä itse palasaippuaa. Kaipaan hieman vaihtelua ja olen tosiaan tehnyt aiemmin saippuaa valmiista saippuamassasta. Ajattelin tällä kertaa valmistaa saippuani ihan alkujuurilta eli käyttää lipeää. Kerron tästä hieman omassa postauksessaan sitten, kun olen saanut Saara Kuhan saippuakirjan luettua ja opiskeltua aihetta tarpeeksi.
Loppukevennyksenä Ollin pentukuva, joka löytyi samalla, kun selailin kännykän kuvia. Ihana vaaleanpunainen masu..
