Piti tällä viikolla kirjoitella vähän nojatuolini edistymisestä, mutta muut asiat ovat kiilanneet edelle. Vanhempi koiramme Eppu 6-v alkoi viikonloppuna yllättäen näyttää jotenkin oudolta. Ihmettelin ensin sitä, että sen naama näytti jotenkin erilaiselta. Aloin kiinnittää enemmän huomiota sen liikkumiseen ja olemukseen, kunnes keksin, että sen pää on koko ajan lievästi vinossa oikealle.

Kun koiraa alkoi tarkemmin tutkia, niin sen oikean puolen suupieli ei noussut niin ylös, kuin toinen puoli. Silmäluomikaan ei reagoinut oikella puolella normaalisti. Aloin huolestua kovasti, vaikka koira oli muuten virkeä ja energinen. Se söi ja ulosti onneksi normaalisti. Olimme sunnuntaina mökillä ja pohdimme kuumeisesti, että kannattaako koiraa viedä sunnuntai-iltana kymmenien kilometrien päähän lääkäriin. Teimme lopulta sen päätöksen, että emme lähde sunnuntaina mihinkään, vaan katsomme asiaa yön yli, koska asia ei näyttänyt koiraa millään tavalla vaivaavan.

Maanantaina varasimme vidoepuheluneuvotteluajan eläinlääkärin kanssa Firstvet-sovelluksen kautta ja eläinlääkäri soittikin täsmälleen sovittuna hetkenä. Selitin hänelle Epun oireet ja hän katsoi koiraa videopuhelun välityksellä. Epäili, että kyseessä saattaisi olla korvaongelma ja suositteli ajan varaamista eläinlääkäristä samalle tai seuraavalle päivälle. Nämä neurologiset oireet voivat johtua niin monesta asiasta. Hän kysyi, että olemmeko huomanneet koiran tasapainoaistissa muutoksia ja itseasiassa huomasin niitä samana aamupäivänä. Kun koira käveli eteenpäin ja katsoi samalla taaksepäin, sen tasapaino alkoi heittää ja kävely muuttui hetkellisesti hoipertelevaksi. Tämä oli ainoa kerta.

Samalle päivälle ei ollut enää lääkäriaikoja vapaana, mutta seuraavalle päivälle sain ajan varattua Pirkanmaan Pieneläinklinikasta.

Eppu jakseli koko ajan hyvin, eikä siitä olisi ulkopuolinen varmastikaan huomannut yhtään mitään. Toivoin, että kyseessä olisi ollut korvatulehdus, vaikka sisimmissäni tiesin, että se on hyvin epätodennäköistä. Epulla ei ole eläessään ollut korvatulehdusta. Mistä se olisi sellaisen kehittänyt suoraan sisäkorvaan?

Eläinlääkäri tähysti rauhoituksessa molemmat korvat, eikä sieltä löynynyt mitään. Nielu oli siisti, CRP normaali, joten mistään tulehduksesta ei ollut kyse. Epulta otettiin vielä kilpirauhaskoe, jonka vastaukset menevät loppuviikkoon. En oikein jaksa uskoa, että siitäkään mitään oireita selittävää löytyy. Joku aivotapahtuma Epulla on käynyt ja se jää nähtäväksi, että palautuuko se koskaan entiselleen. JOs oireet pahanevat, niin magneettikuvaus on ainoa tutkimus, joka voisi oireille löytää syyn.

Cavaliereilla on tunnetusti paljon Syringomyeliaa, joka tarkoittaa tätä:

Chiari –tyyppinen epämuodostuma (CM) tarkoittaa aivojen takakuopan suhteellista ahtautta (aivojen takakuopan tilavuus on siis suhteellisesti liian pieni sen sisältämän aivokudoksen määrään nähden), minkä seurauksena pikkuaivot ja usein myös aivorunko tyräytyvät taaksepäin kallon isoon aukkoon (foramen magnumiin) tai sen läpi.

Syringomyelia (SM) tarkoittaa nesteentäyteisten onteloiden muodostumista selkäytimeen aivoselkäydinnesteen epänormaalin liikkumisen seurauksena. Tärkein syringomyelialle altistava tekijä on Chiari –tyyppinen epämuodostuma.

Eläinlääkäri ei uskonut tällä Cavalla tätä vaivaa olevan, koska oireet ovat rankemmat ja koiralla on selkeästi kipuja. Epulla ei tosiaan ole koskaan ollut onneksi mitään tähän viittaavaakaan.

Eppu-reppana oli koko illan ihan kanttuvei. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se rauhoitettiin toimenpidettä varten. Vasta illalla se oli piristynyt sen verran, että sen sai nostettua pihalle pisuille. Se sai paljon rapsutuksia ja hellittelyä!

Nyt sitten vaan odotellaan kilpirauhaskokeen tulosta ja sillä aikaa tiputtelen geelitippoja oikeaan silmään muutaman kerran päivässä kuivumisen ehkäisemiseksi. Ostin myös Omega3 valmistetta apteekista ja laitan sitä nyt päivittäin 5 ml kerran päivässä ruokaan. Tämä nyt on tällainen mutu-juttu, koska kyllähän ihmisilläkin aloitetaan jokin verenohennuslääke aivotapahtuman jälkeen. Ei siitä nyt ainakaan haittaa saata olla. Ainakin iho ja turkki kiittää. Toivon syvästi, että meillä on Eppu-herramme kanssa vielä monta yhteistä vuotta jäljellä.