Kriiseilyä?

syksy.jpg

Pysähdyin oikein miettimään sitä, miksi olen viimeisen vuoden aikana alkanut kirjoittaa ja tehdä enemmän ns. luovia juttuja? Yksi syy siihen on varmasti se, että vapaa-aikani on lisääntynyt. Teinit elävät omaa teinielämäänsä ja minulla on vihdoinkin aikaa näille omille jutuille.

Vai onko kyse keski-iän kriisistä? Elämän rajallisuuden tajuaminen saa aikaan kaikenlaista. Sekö työntää minua eteenpäin, kuin valtamerilaivan potkuri? Haluan tehdä elämässäni juuri sitä, mihin minulla on intohimo. Haluan tehdä juuri sitä, mitä sydämeni sanoo. Sellaisia asioita, joista tulee hyvä olo. Sitä haluan.

Nautin tekemästäni päivätyöstä, mutta jos olisin aikanaan seurannut sydämeni ääntä, se olisi vienyt minut totaalisesti eri suuntaan. Se olisi vienyt todennäköisesti sellaiselle alalle, jossa luovuus pääsee valloilleen. Se polku olisi varmasti ollut erilainen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tekemään niitä asioita, joista oikeasti nauttii. Ehkä nyt on tullut oikea hetki ja joku pato on auennut. Se on varmaan vaatinut vain oikean hetken. Olen havainnut, että sitä enemmän uusia ajatuksia kumpuaa päästäni, mitä enemmän saan toteuttaa itseäni. Se on loputon kierre ja nautin siitä, koska silloin olen paljon onnellisempi ihminen.

Olen pohtinut sitä, että ihminen varmasti ihan itse tukkii oman luovuutensa. Tunnistan sen itsestäni, koska olin työntänyt oman luovuuteni perimmäiseen ikkunattomaan huoneeseen.

Tiesin, että se on siellä, mutta en halunnut sen häiritsevän elämääni. Tiesin sen, että jos kaivan siveltimet laatikosta, niin maalaamisen parissa vierähtää useampi tunti. Käytännön järki sammutti luovuuden palavan kipinän. Se oli hyvä, koska vietin kaiken mahdollisen ajan perheeni parissa, enkä menettänyt sekuntiakaan siitä, kun lapset kasvoivat teineiksi. Lasten kanssa luovuutta sai tietysti käyttää joka päivä, mutta nyt on tilaa luovuudelle aivan eri tavalla.

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

Nojatuoliprojekti osa 7

Nojatuoli1.jpg

Alkaa jo hiukan jännittää, että saanko nojatuolin valmiiksi ennen joulua.. Kyllähän tämä jo tuolilta näyttää, mutta paljon on vielä tehtävää nennekuin saa kiinnittää verhoilukangasta..

Nojatuoli2.jpg

Seuraava vaihe oli ommella käyrällä hervottoman suurella neulalla purjelankaa istuinosan säkkikankkaaseen harvoilla pistoilla. Näiden ommelten lomiin tungettiin meriheinää ja ne pitivät tämän heinäpatjan paikallaan. Heinää laittettiin siis yhtenäisenä patjana koko istuinosan alueelle. Sen jälkeen heinä pääälle leikattiin neliönmallinen säkkikangas ja sen reunat niitattiin harvasti kiinni, jotta heinä pysyi paikallaan. Tästä heinävaiheesta jäi vahingossa kuva ottamatta.

Seuraavaksi pisteltiin patjaan ompeleet molemmista päistä terävällä vieläkin valtavammalla neulalla. Tuolin alapuolelta tämä lanka ei saanut mennä jousten eiikä sidontalankojen yli. Neula siis pistettiin yläpuolelta sisään ja tiirattiin alapuolelta, että se ei ylitänäitä jousia ja sidontalankoja. Sitten tökättiin sama neula takaisin ylös. Niin kuitenkin, että se pysyi kankaaseen piirretyllä reitillä..

nojatuoli3.jpg

Valmis lopputulos..

nojatuoli4.jpg

Tässä kuvassa näkyy vielä heinäpatjaa.

nojatuoli5.jpg

Seuraavaksi langat kiristettiin napakaksi ja solmittiin päät umppariin.

nojatuoli6.jpg

Säkkikankaan reunassa olevat harvat ompeleet poistettiin ja tuolin reunoille tehtiin heinistä makkarat, jotka niitattiin tiukasti kiinni puuosiin.

Etuosan makkara oli tärkein, koska siihen kohdistuu istuessa suuri rasitus koko ajan. Etuosan makkaraa piti siis tiivistää niin, että se muuttui kivikovaksi. Säkkikankaasta pistettiin läpi terävä väline, jonka avilla tätä tiivistystä tehtiin. Kulmissa näkyvät heinätupsut siis katosivat tämän tiivistämisen myötä etuosan makkaraan ja laitoin aina lisää heinää tilalle, kun edelliset olivat tiivistyneet Se oli kyllä tämän projektin tähänasitista hikisin urakka. Tähän vaiheeseen jätin tuolin ja jatkan vielä ensi kerralla tätä tiivistysurakkaa..

nojatuoli7.jpg

Ensi kerralla laitetaan pehmustetta selkänojaan sekä istuinosaan ja vuorataan pehmusteet vanulla. Selkänojan takaosaan pitää vielä leikata pahvi. Minulla on vanha pahvi säilössä, jotta sen avulla on sitten helppo tehdä uusi. Verhoilemaan päästään sitten näiden työvaiheiden jälkeen!

Näissä yllä mainituissa toimissa minulta meni kaksi kurssikertaa eli yhteensä 4,5 tuntia.

Hyvinvointi Sisustus Mieli DIY