Olen huovutellut kaikenlaista, mutta tämä oli aivan uusia aluevaltaus. Katselin videoita neulahuovutuksesta ja ajattelin, että sitä kannattaisi kokeilla. Siitäs se ajatus sitten lähti… Olen ollut aina kova innostumaan erilaisita asioista ja ottamaan uusia haasteita vastaan. En ole koskaan vaan ollut mikään käsityöihminen, vaikka virkkuukoukku ja puikot pysyvätkin kädessäni. Näin syksyisin alkaa yleensä lankapeukaloa syyhyttää ja ryntäänkin yleensä kauppaan osamaan jotain ihanaa ja uutta lankaa. Innostus laantuu yleensä silloin, kun aloitan liian monimutkaisesta työstä… Tästä lähtien ryntään lankahyllyn sijaan huovutusvillahyllylle!

Olli valikoitui malliksi vain siitä syystä, että minulta sattui löytymään mustaa ja valkoista huovutusvillaa.. Ruskeat merkit silmien yläpuolelle sain aikaiseksi, kun värjäsin valkoista villaa hieman kaakaojauheella.

Kaivelin isännän kätköistä rullan rautalankaa, josta taivuttelin ensin koiran rungon. Tässä vaiheessa en ollut vielä kovin vakuuttunut osaamisestani.

Otin villasta kapean ja pitkän suikaleen. Aloin pyörittää sitä rautalangan ympärille tiiviisti. Aina kun sain suikaleen pyöriteltyä, niin pistelin sitä huovutusneulalla ennen seuraavan laittoa.

Aloitin valkoisita jaloista ja lisäsin keskivartaloon mustaa Ollin väritysten mukaisesti. Tässä vaiheessa yritin saada jo vähän muotoa myös takajalkoihin .

Kun olin tyytyväinen vartoalon malliin siirryin pään valmistukseen. Pyörittelin mustasta villasta pienen pallon ja aloin huovuttaa sitä kiinteäksi. Valkoista lisäsin kuonon osuuteen vähitellen, jotta sain muodon oikeaksi. Leikkasin korvakarvat sopiviksi ja huovutin ne pienissä erissä paikalleen.

Kiinnitin pään vartaloon huovutusneulalla pistelemällä ja lisäsin hapsuja vatsan alle sekä rintaan. Yritin saada värit osumaan kohdalleen esikuvansa mukaan!

Hännän rullasin kiertämällä villaa puisen varrastikun päälle ja rullaamalla sitä käsien välissä. Se huopui niin sopivan kiinteäksi ja lopiksi lisäsin sen kärkeen valkoiset hapsut neulalla pistellen.

Olli oli niin otettu tästä näköisnukestaan, että kuvaaminen oli mahdotonta. Se halusi koko ajan olla tutkimassa tätä outoa ilmestystä!

Nostin tekeleen lpulta lipaston päälle ja ajattelin virheellisesti, että se olisi siinä turvassa. Kun parin minuutin päästä kävelin eteiseen, niin löysin ensin irtopään ja sitten muös loput ruumiinosta. Olli näytti tyytyväiseltä, koska oli saanut nauttia koko rahalla uudesta lelustaan. En kyllä tiennyt olisinko nauranut vai itkenyt. Kyllä sen verran harmitti.. Melkein kolmen tunnit työ valui kankkulan kaivoon.. Laitoin osat talteen laatikkoon ja seuraavana päivänä harmituksen laannuttua yritin korjata vauriot. Ei siitä yhtä hyvä tullut, mutta ainakin vähän sinnepäin.. Nostin sen nyt ylemmäs pois, jotta innokkain ihailija ei ylety toistamaan temppuaan!