Välipaloja

Joskus on hyvä laittaa teksti hautumaan. Otan välillä lomaa kirjoittamisesta ja yritän unohtaa sen täysin. En ole kuitenkaan vielä tähän mennessä onnistunut. Olen kyllä onnistunut jättämään tekstin rauhaan, mutta en voi estää sitä, että päässäni risteilee ajoittain henkilöhahmoja sekä heidän kohtaloitaan. Luulen, että se on tarpeellista.

Välipalana on pakko kirjoittaa jotain muuta. Ehkä siksi aloitin myös tämän blogin.

Viikonloppuisin olen alkanut pitää mökkeillessä päiväkirjaa. Minulla on tapana kirjoittaa jotain säätilasta, joka tänä kesänä oli varsin ”yksitoikkoinen” +30 ja auringonpaistetta. Sitä on tosin hauska verrata edelliseen kesään. Sitten yleensä kirjoitan siitä, millä kokoonpanolla olemme paikalla ja mitä olemme tehneet. Uudet hankinnat olen kokenut hyväksi kirjoittaa mökkikirjaan, koska siitä voi olla hyötyä myöhemmin.

Itse päiväkirjankirjan sain joululahjaksi useita vuosia sitten. Siinä on siniset, paksut kankaalla päällystetyt kannet ja isäni on tehnyt sen kirjansidontakurssilla muutamia vuosia sitten. Kirja on myös sen takia minulle tärkeä.

Tänä vuonna halusin muutosta sen sisältöön. Sattuikin sopivasti, että sillä hetkellä kaikki piirrustuspaperini olivat lopussa, joten sain nerokkaan ajatuksen piirtää kuvat suoraan mökkikirjan sivuille. Siinä piirrustukset pysyisivät tallessa ja muistona jälkipolville. Innostuin asiasta niin, että piirsin monelle sivulle kuvia kasveista ja mökin maisemista. Se piristi verrattain tylsännäköisiä sivuja!

Sitten mieleeni juolahti, että voisin kirjoittaa sinne myös hyväksi havaitut ruokaohjeet. Se olikin hauska ajatus! Täytin iltaisin aina mökkikirjan sivun ja lisäsin myös päivän ”menyyn”, jos se oli onnistunut. Kirjaan pääsi mm. savustettu lohi jogurttikastikkeella ja uusilla perunoilla. Grillasimme yhden kerran makkarat hiiligrillillä, jossa olen kyllä täysi noviisi. En ole eläessäni käyttänyt hiiligrilliä. Mieheni hoiti onneksi grillauspuolen, kun minä pelasin varman päälle ja kirjoitin hiiligrillin käyttöohjeet kirjaan. Piirsin vielä ohjeen kylkeen ruosteisen kiinalaisen katugrillimme havainnekuvan!

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Syvällistä

Kuinka pitkä kirja on sopiva?

Se onkin mielenkiintoinen kysymys… Milloin olet kirjoittanut tarpeeksi? 

Etsin tietoa netistä jos jonkinmoisilta sivustoilta, mutta en löytänyt oikeaa vastausta. Valitsin lopulta kirjasimeksi Times New Romanin ja tekstin kooksi 14. Monessa ohjeessa suositeltiin riviväliä 1,5, jotta tekstiä on helpompi lukea. Yritin myös löytää laskukaavaa, jolla voisi laskea sivujen lukumäärän. Selvitin, että kirjan sivulla on keskimäärin 200-250 sanaa. Laskukaavana siis toimii se, että jaetaan kirjan sanamäärä 250:llä. Tämä on tosin vaan suuntaa antava, koska monella sivulla käydään dialogia ja se vähentää yhden liuskan sanamäärää. Sanojen laskeminen oli aika turhaa, sillä minulla ei ollut tarkoitustakaan kirjoittaa mitään fantasiatiiliskiveäSiitä huolimatta laskin epätoivoisesti hyllystäni löytyvien kirjojen sivujen sanamääriä, mittailin kirjojen vahvuuksia ja yritin pähkäillä, kuinka monta liuskaa tarvitaan siihen, että kirja ei jää pannukakuksi. Toinen koiramme Olli tuli onneksi välillä seurakseni kirjoituspöydän kulmalle. Yleensä se nukahti siihen. Oli varmaan sen mielestä liian pitkäveteistä puuhaa…
 
 
 
 
 
 
 
 

Lopulta väsyin ainaiseen sanamäärän tuijotukseen ja 20 000:nen sanan rajan ylitettyäni minusta tuntui siltä, että kirjasta saattaa jopa tulla kirja mittainen! Huomasin, että jossain vaiheessa kirjoittamista teksti alkaa ns. lentää ja sitä kirjoittaa aivan kuin hurmiossa. Tarina alkoi elää omaa elämäänsä ja loppuratkaisu hahmottua päässäni. On todella palkitsevaa, kun tarinan palaset alkavat kuin itsestään loksahdella kohdalleen. Pääsinkin lopulta 40 000 sanaan, mihin olin tyytyväinen vain siksi, että olin ylittänyt itseni. Olin kirjoittanut kirjan. 

Enkä ole edelleenkään varma siitä, kuinka monta sivua se olisi painetussa kirjassa. Ehkä noin 200?

Ei ole väliä, minkä mittainen kirja on. Kirja on juuri sen mittainen, kuin on tarinakin.

 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään