Ihana lempeän chilinen sienipiiras syntyi vähän niinkuin olosuhteiden pakosta.. Tein piirakan kaapissa olevista aineksista ja siitähän tulikin vallan maukas!

Tänä vuonna suppilovahveroita on ollut metsä pullollaan. Ne eivät pienestä pakkasesta perusta, vaan niitä on jopa helpompi ja miellyttävämpi poimia hieman kohmeisina. Jos et halua lukea tätä vaaleanpunaisten lasien läpi kirjoitettua hypetystä sienestämisen ihanuudesta, niin kelaa seuraavien kappaleiden ohi, niin löydät reseptin..

Olen tullut ihanaan keski-ikään, jokkoin instagram on pullollaan kuvia sienisaaliista ja metsän kauneudesta. Mökillä vietetyn lomaviikon jälkeen on todella latautunut olo, koska olen saanut olla metsässä vailla sitä karmeaa ärsyketulvaa, jossa nykyään tätä elämää eletään. Ei ole hienompaa, kun vetää saapaat jalkaan ja sukeltaa metsään etsimään sieniä. Samalla tulee harrastettua hyötyliikuntaa ja verenpaine laskee ihan jo tutkitustukin. Olen jossain vaiheessa tehnyt postauksen metsän terveysvaikutuksista ja allekirjoitan sen ihan täydellisesti.

https://www.lily.fi/blogit/paakallokiitaja/luonnossa-liikkumisella-on-hyvia-terveysvaikutuksia/

Mitä jos ei tunne sieniä??

Jos et tunne sieniä, niin kannattaa ottaa metsään mukaan kaveri, joka tuntee. Suppilovahverot ovat helposti tunnistettavissa ja niitä ei voi helposti sekoittaa myrkkysieniin. Kun on ämpärillisen poiminut, niin sitten jo melko varmasti ne tunnistaa jo kaukaa! Nämä veijarit ovat aika hyviä maastoutumaan, joten silmät ja aivot kannattaa virittää suppilovahverotaajuudelle. Lisäksi kävelyvauhti pitää olla tarpeeksi hidas, jotta ehtii etsiä haukan lailla vahveroita. Itse kutsun tätä sienikävelyksi. Se on ihan erilaista, kuin samoilu muuten. Kun ensimmäisen vahveron löytää, niin huomaa pian, että vieressä piileskelee kokonainen armeija niitä!

Pyrin yleensä syömään aineenvaihduntaa edistäviä ruokia, mutta välillä voi myös herkutella. Aineenvaihdunta pystyy kyllä käsittelemään ja polttamaan myös tämän piirakan, jos se toimi oikein.

Tärkeää on se, että olen käyttänyt aikaa ja rakkautta tämän piirakan valmistamiseen. Silloin siitä pitää osata nauttia, eikä murehtia sitä, että mitä se tekee vatsamakkaroilleni. Jos koen syyllisyyttä syömisestäni, niin se ei ainakaan paranna aineenvaihduntaani… Tässä kuitenkin pidemmittä puheitta resepti..

Lempeän Chilinen sienipiiras

Täyte:

1 pannullinen paistettuja suppilovahveroita

2 punasipulia

1 purkki Koskenlaskija chiliä

2 munaa

Taikina:

2 dl gluteenitonta kaurajauhoa

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1,5 tl psylliumia

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

150 g voita

Päälle halutessasi 1 dl valitsemaasi juustoraastetta.

• Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi voin kanssa sekaisin. Painele vuokaan.
• Täytä sienillä ja punasipulilla
• Yhdistä munat ja chilijuustokastike, sekoita haarukalla.
• Kaada sienten ja sipulien päälle
• Päälle ripaus juustoraastetta (EI ole pakollinen)

Paista 175 asteessa n. 25 min. Itselläni on kiertoilmauuni. Kannattaa seurata piirakan väriä.

Tässä vielä työvaiheet kuvina:

Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Itse käytin salaattiin punaista kiinankaalia, suippopaprikaa ja kurkkua.