Ketä muuta on ärsyttänyt ne galluppikyselijät, jotka sanovat kyselyn vievän vain hetken aikaasi ja todellisuudessa se vie puoli tuntia? Makasin kerran kipeänä kotona sängyn pohjalla ja heikkona hetkenä suostuin vastaamaan tällaiseen kyselyyn. Kysely kesti varmaan 20 minuttia, enkä saanut siitä mitään. Tästä syystä en yleensäkään vastaa tuollaisiin kyselyihin.

Tämän erehdykseni jälkeen minulle alkoi soitella viikottain joku galluppityyppi ja kieltäydyin aina kohteliaasti. Lopulta kyselyt harventuivat ja sitten lopuivat kokonaan. Koskaan ei ole sopiva hetki vastata. Sen kaiken tarvitsisi lähetä minusta itsestäni. Haluan itse määritellä sen hetken, kun vastaan mihinkään kyselyyn.

Vastasin kerran johonkin isompaan galluppiin ja sain sieltä vaivanpalkaksi 20 euron lahjakortin johonkin kirjakauppaan.

Nyt haksahdin kertaheitolla tuohon mielipidemaailmaan. Se on verkkopaneeli ja siihen liittyminen on ilmaista. Se mikä on vielä tärkeämpää, niin siitä voi erota koska tahansa.

Mielipidemaailma lähettää sähköpostiin kutsuja kyselyihin ja voit vastata niihin sitten, kun ehdit.

Olen hyvä koukuttumaan erilaisiin peleihin, joten tässäkin nousee aina uudelle tasolle, kun on aktiivinen. Mielipiteensä kertomalla ansaitsee pisteitä ja sitä kautta palkintoja. Mikä voisi olla koukuttavampaa? Olen oppinut sen, että koskaan ei ole ilmaisia lounaita, mutta tähän oli niin helppo haksahtaa.

Pelasin jossain vaiheessa puhelimella Hay Daytä ja se veikin suuren siivun luppoajastani. Sitten latasin kaverin suosittelemana Candy Crashin, jossa kävi samalla tavala. Aina piti päästä pidemmälle ja pidemmälle. Tässä mielipidejutussa on se hyvä puoli, että siitä on oikeasti hyvötyä jollekin. Se on aina bonusta, jos tästä vaivannäöstä saa vielä pienen korvauksen.

Liityin vasta juuri mukaan, joten ei ole ehtinyt vielä kertyä pidemmän aikavälin kokemusta, mutta täytyy päivittää näitä tietoja jossain vaiheessa..

Tuo alla oleva kuva on mielestäni aika osuva. Piirtämääni lohikäärmettä vetää myös puoleensa kaikki kulta ja timanttien kimallus. Harmi vaan, että raha menee yleensä rahan luo… Tällainen perustallaaja harvoin rikastuu millään, mutta pieni lisätienesti ei koskaan tee haittaa. Aina kannattaa yrittää!!

Onko muilla sellainen filis, että ei uskaltaisi oikein suunnitella mitään tuon koronavihulaisen takia?

Olen siirtänyt keväältä parit konserttiliput tähän syksyyn ja jotenkin tuntuu siltä, että uskaltaako tässä mihinkään konserttiin edes mennä? Itseäni ei kamalasti himota istuskelu samassa tilassa kohtuullisen ison ihmismäärän kanssa. Voi olla, että huoli on turhaa, mutta olen vielä vähän kahden vaiheilla asian kanssa. Jos laittaa maskin naamalle, niin se pitää muistaa vaihtaa väliajalla. Enpä tiedä. Vähän hankalalta tuntuu. Mielummin olisin kotosalla tai mökillä, kuin missään yleisötapahtumassa.

Kuinka harrastusten käy?

Olen ilmoittautunut taas työväenopiston kurssille entisöimään huonekaluja. Viime keväänä yksi lipasto jäi sinne lakkausta vaille valmiina. Jos edes sen nyt saisi valmiiksi. Voisin laittaa sen sitten vaikka myyntiin, koska meillä kotona ei ole sille järkevää paikkaa. Tuohon lipastoon ei liity edes mitään tunnearvoa, koska se on ostettu. En oikein usko sitä, että syksyn kurssi voitaisin pitää loppuun asti normaalisti. Olen ihan varma siitä, että loka-marraskuulla laitetaan taas putiikki kiinni ja keskeneräiset työt jäävät siinä tapauksessa varastoon. Täytyy suunnitella työt niin, että ne pystyy ottamaan kotiin mukaan ja jatkaa niitä sitten siellä. Sitä vaan toivoisi, että kaikki kurssit pystyttäisiin pitämään suunnitellusti…

Loppusyksylle voisin alkaa työstämään kotaan patjoja. Ne tosin täytyisi ensin käydä leikkauttamassa liikkeessä sopivan kokoisiksi ja sitä varten pitäisi piirtää kaavat.

Olen miettinyt, että en ilmoittaudu enää ensi keväänä entisöintikurssille, kun ei ole oikein mitään kunnostettavaa. Tai olisi kyllä jälleen yksi lipasto, mutta se on niin täynnä tavaraa, että sen purkaminen tuntuu jo nyt tuskalliselta.. Sain valkoiseksi maalatun lipaston edesmenneeltä tädiltäni. Se on kiva ja siro lipasto, jossa on ulos vedettävä pöytälevy. Voisi toimia myös ns. kampauspöytänä. Ehkä maalaan sen jossain vaiheessa kalkkimaalilla..

Kävimme ennen koronaa ihastelemassa myös Juuso-karhun tekemää taidetta. Siinäpä on tuottelias taiteilija!

Kodin järjestelyä luvassa

Kodin ylimääräinen varastohuone pitäisi saada jotenkin muutettua työhuoneeksi. Se on ollut nyt meidän kuntosalihuoneena, jossa on voinut treenailla itsekseen. Kun kerran etätyöt jälleen jatkuvat, niin kotia pitäisi pikkuhiljaa alkaa muokata siihen suuntaan. Itse en etätöihin pääse, mutta isännällä ne jatkuvat edelleen.

Takapihan terassi on varsinainen ikuisuusongelma. Siitä on taas tullut sellainen tavaran välisijoituspaikka ennen kierrätystä. Jos ei tiedä, että mihin jonkun lootan laittaisi, niin se sujahtaa helposti terassin nurkkaan, koska siellä on jo valmiiksi rojua. Terassi pitäisi siivota syyskuntoon, että siellä voisi istuskella vaikka lämpölamppujen alla joku ilta. Nyt siellä ei tee mieli yhtään oleskella sen kaiken rojumäärän keskellä. Yhdessä nurkassa on vielä antiikkinen talonpoikaikssänky. Se on ollut myynnissä yhdessä jos toisessakin paikassa 100 eurolla, mutta ei tunnu menevän kaupaksi. Se on liian pieni aikuiselle, mutta lapsi siinä nukkuisi komeasti. Kai sekin menee kohta polttopuiksi. Sillekään ei siis löydy paikkaa sisältä.

Näin syksyllä tulee aina ihmeellinen pesänrakennusvietti. Täytyy ottaa siitä nyt kaikki irti. Innostuin jo pesemään pesuhuoneen kaakelit, joten edistystä tapahtuu.. Ensi syksy menee luultavasti opiskellessa työn ohella, saapa nyt nähdä..