Metsän positiiviset terveysvaikutukset on tiedetty jo kauan. Olin melkein 20 vuotta sitten (odotin silloin esikoistani, nyt 18-v) töissä Pikonlinnan sairaalassa Kangasalla. Sairaala sijaitsee järven rannalla mäntymetsän suojissa. Sinne oli silloin keskitetty syövän hoito, reumapotilaiden leikkaus-ja kuntoutustoiminta sekä keuhkosairauksien hoito. Itse työskentelin silloin reumakirurgisella vuodeosastolla. Pikonlinna oli työympäristönä aivan vertaansa vailla. Jokaisesta ikkunasta näkyi luontoa, ulkona kuului vain puiden suhina ja laineiden liplatus. Ei ihme että sairaalassa hoidettiin aikaisemmin pääasiassa tuberkuloosipotilaita. Potilaat vietiin joka päivä ulos hengittämään raitista metsäilmaa, koska se edisti heidän parantumistaan. Uskallan myös väittää, että sairaalan sijainti luonnon helmassa edisti myös silloin 20 vuotta sitten potilaiden toipumista. Sairaalan toiminta lakkautettiin vuonna 2007 ja tilalla on ollut sen jälkeen muunlaista toimintaa. Tulen aina muistelemaan lämmöllä näitä vuosia.

Metsässä samoilun on todistettu laskevan stressitasoa merkittävästi. Tämä samoilu ei saa olla hätäistä ja kiireen sanelemaa liikkumista, vaan sen pitää olla rauhallista ja viipyilevää. Silloin pitää pysähtyä haistelemaan, kuuntelemaan ja ihmettelemään kaikki aistit avoinna.

Vain 20 minuuttia metsässä laskee tutkimusten mukaan verenpainetta ja jo 5 minuuttia riittää stressitasojen laskemiseen. Aivot saavat levätä ja metsässä liikkumisen jälkeen keskittyminenkin on parempaa.

Metsän hyvät mikrobit lisäävät ihmisen vastustuskykyä hengitettynä ja syötynä marjojen ja muiden metsän antimien muodossa.

Tässä ohessa tulee huomaamatta liikuttua monipuolisessa maastossa, käveltyä kivien ja juurien yli tasapainoa kehittäen. Kun tämän yhdistää vielä marjojen poimintaan on päivän hyötyliikunta-annos suoritettu kuin varkain.

Itse yritän luonnossa liikkuessa myös muistella erilaisten kasvien nimiä. Ihmettelen kääpiä ja eläinten jälkiä. Yritän bongailla lintuja ja sisiliskoja. Kaikki tämä jää omalle kovalevylle raksuttamaan ja toimii myöhemmin inspiraationa piirustuksiin.

Metsässä pysyn poissa somesta, otan ainoastaan kuvia ja sitten voin postata ne metsäretken jälkeen. Mieluummin pitäisin mukana vanhan ajan kaulassa roikkuvaa järkkärikameraa, mutta kuvien lataaminen on turhan vaivalloista. Puhelimen kamera on niin laadukas, että kuvien laadun takia en kunnon kameraa tarvitse. Ehkä jatkossa kaulassa roikkuukin kiikarit!

Jos en samoile metsässä, niin istun terassilla ihmettelemässä alati vaihtuvaa taulua ja kuuntelemassa tuulen suhinaa sekä metsän eläinten äännähdyksiä. Hämyisen metsän katselu saa myös mielikuvituksen laukkaamaan ja onkin tullut jo orastavia ideoita uuteen kirjaan. Ideaa täytyy vielä kehitellä ennenkuin aloittaa. Se vaatii vielä muutamia rauhallisia hetkiä metsässä omien ajatuksieni kanssa.