Pari sanaa kirjoittamisesta

Ajattelin sanoa pari sanaa kirjoittamisesta, koska aion laittaa orastavan kirjailijanurani jäihin.

Osallistuin Kariston kauhuromaanikilpaluun omalla tuotoksellani enkä saanut siitä minkäänlaista palautetta. En siis selvästikään päässyt kärkeen, kun ei tullut minkäänlaista ilmoitusta tai kutittausta asiasta.Olisi ollut kiva, jos olisi tullut edes joku viesti. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.. Ehkä saan joskus voimia korjailla tuota tekstiä ja ehkä sitten jopa lähettää se jollekin kustantamolle.

Kaikesta huolimatta saan olla onnellinen siitä, että olen onnistunut kirjoittamaan kaksi kokonaista kirjaa! En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut pystyväni sihen. Voin ainakin omalta kohdaltani todeta sen, että ihminen pystyy aina siihen, mitä palavasti haluaa. Jos haluat kirjoittaa kirjan, niin kirjoita se. Jos haluat maalata, niin maalaa. Jos mielestäsi epäonnistut, niin aloita alusta. Kaikkeen oppii, jos on tarpeeksi halua ja intohimoa aiheeseen.

Intohimo

Jos haluat kirjoittaa, niin lue paljon kirjoja tai mitä tahansa kirjallisuutta. Jos haluat oppia piirtämään, niin piirrä ensin mallista, tai vaikka paperin läpi kopioiden. Opettele piirtämään ensin vaikka perhonen. Kun osaat sen, niin harjoittele seuraava kuva. Pikkuhiljaa huomaat, että osaat piirtää jo tuon perhosen omasta päästäsi ja tehdä siitä erilaisia versioita. SIitä se lähtee. Minä en koskaan ollut kirjoittanut mitään muuta, kuin päiväkirjaa useita vuosia. Nyt en voi ainakaan harmitella sitä, että entullut koskaan kirjoittaneeksi kirjaa..

Edellinen kirjani, jonka julkaisin E-kirjana on poikinut yhden latauksen. Ihan kiva. Mainostamatta siis ei kannata odottaa minkäänlaista myyntiä.

Mielestäni kirja on hyvin onnistunut seikkailu/fantasiakirja, johon on ollut tekeillä jatko-osa. Laitan tähän nyt linkin Elisa-kirjan sivulle, jos joku vaikka innostuisi teoksen lataamaan ja ehkä jopa kommentoimaan sitä. Olisi ihan kiva,että saisi edes jotain palautetta asiasta. Olisi sitten kivempi pottaa tekstit nuotiolla ja siirtyä elämässä eteenpäin. Uskon, että muillakin kirjoittamista harrastavilla on samanlaisia kausia. Jos vanhat merkit pitävät yhtään paikkaansa, niin löydän itseni tekstieni kimpusta sitten kun aika on sopiva! Sitä odotellessa..

https://kirja.elisa.fi/ekirja/sini-ja-pollokivi

Sini on yläasteikäinen tyttö, joka lähtee vanhempiensa mukana kesälomamatkalle matkailuautolla Italiaan. Hän tutustuu matkalla sattumalta Fido- nimiseen poikaan, joka kuuluu Vaihtajiin. Vaihtajat voivat muuttaa muotoaan eläimestä ihmiseksi ja Fido perheineen kuuluu helmipöllöjen sukuun. Sini joutuu hänen kanssaan vaaralliseen seikkailuun ja saa vahingossa käsiinsä pöllösuvun voimakiven; Muto- pöllökiven. Heitä vastassa sattuu olemaan susien klaani, jonka päätarkoituksena on saada kivi hinnalla millä hyvänsä. Vauhdikkaan seikkailun tuoksinassa Sini huomaa myös, että ystäviä löytyy yllättävistä paikoista ja toivoa ei saa koskaan menettää.

Ensimmäinen luku

Pöllöjen aika

Lämmin tuuli puhaltaa navakasti Italian yössä.  Kaskaiden siritykseen sekoittuu aaltojen pauhu, kun ne yksi kerrallaan hajoavat rantakiviin. Tarkkaavainen kulkija voi nähdä yksinäisen satelliitin, joka kulkee kirkkaan tähtitaivaan halki omaa lentorataansa seuraten. Kaukainen liikenteen melu kuuluu etenkin hiljaisina hetkinä, varsinkin jos kuuloaisti on erityisen kehittynyt. Juuri tällaisen kuuloaistin omaava vaaleanruskea helmipöllö istuu puun latvuksessa ja havainnoi ympäristöään. On tullut aika saalistaa.

Aistit terävöityvät pimeässä yössä. Pöllö kuulee selkeänä sirkkojen rapinan niiden hypellessään heinikossa ja se kuulee myös kuinka myyrien käpälissä hiekanjyvät rahisevat tasaisesti. Pieni, musta kontiainen on kaivamassa käytävää maan alle, se kuopii pienillä lapiomaisilla käpälillänsä maata tehokkaasti pienelle keolle. Tunneli on melkein valmis ja eläimen värisevä kuono pilkistää varovaisesti maan alta. Se nousee kokonaan näkyville ja jää tarkkailemaan ympäristöään keon laelle viiksikarvat väpättäen. Heinäsirkkojen siritys sen ympärillä vaimenee välillä, vain alkaakseen yhä kovempana uudelleen ja pöllö odottaa tilaisuutta iskeä. Se naulitsee katseensa saaliiseensa, levittää siipensä ja syöksyy alaspäin. Kynnet tarrautuvat pieneen mustaan myyrään ja se hetkessä lennähtää vinkaisten pöllön kynsissä kohti taivasta. Se laskeutuu muutaman sadan metrin päässä puun oksalle ja alkaa aterioida. Pöllö on tyytyväinen kelpo saaliiseensa. Sirkat sirittävät edelleen huumaavasti ja syötyään saaliinsa, pöllö alkaa nokallaan kohennella höyheniään. Hetken istuttuaan, se nousee jälleen siivilleen ja lentää määrätietoisesti kohti asutuksesta heijastuvia valoja.

Se laskeutuu murattien kauttaaltaan peittävälle vanhalle kivitalolle. Talo on aikanaan kuulunut vanhaan viinitilaan, mutta rakennus on ollut tyhjillään useita vuosia. Se tiiliseinät alkavat rapistua ja halkeilleet kattotiilet ovat sammaleen peitossa ja paikoitellen vuotavat. Se on juuri oivallinen paikka sellaiselle ihmiselle tai eläimelle, joka haluaa pysytellä omissa oloissaan. Taloa on yritetty korjailla nykyaikaisemmaksi hieman vaihtelevalla menestyksellä.

Pöllö puikkelehtii ketterästi avonaisesta ikkunasta sisälle taloon ja istahtaa lahonneille portaille, jotka ovat aikanaan johtaneet yläkertaan. Helmenvalkeat sulat muuttuvat vähitellen ihoksi ja raajoiksi. Kauniit pöllön silmät muuttuvat ainakin yhtä kauniiksi nuoren pojan silmiksi, joita reunustavat vahvat ripset. Poika pukee ripeästi ylleen farkut ja hupparin, jotka olivat odottamassa häntä rappusilla. Ainoa muisto, joka jää jäljelle pöllöstä on vaaleanruskeat hiukset, jotka ylettyvät olkapäille, samanväriset kuin helmipöllön sulat. Hän juoksee rappuset alakertaan ja istuu pyöreän pöydän ääreen ja sanoo:

”Anteeksi, että olen myöhässä!”

Poika istuu pöydän ääressä, kuuntelee vanhempiensa moitteita ja raaputtaa kynnellään sen pinnassa olevaa halkeamaa. Hän ei ole kovinkaan montaa kertaa myöhästynyt perhepäivälliseltä. Aina häntä kuitenkin puhutellaan ja syytetään kaikesta. Kukaan ei koskaan ole vihainen hänen pikkuveljellensä. Ei edes silloin, kun veli oli leikkinyt värikuulasotaa olohuoneessa. Hän vain yritti väistellä kuulia, mutta ei ollut mitenkään osallisena ampumiseen.

Mies, jolla on yhtä vaaleat hiukset, kuin pojalla, mutta tummemman ruskeat silmät, sanoo hänelle: ”Fido, kuunteletko sinä lainkaan?  Nyt on äidin syntymäpäivä, olisin odottanut sinun tulevan ajoissa. Yritin soittaa kännykkääsi, mutta se soi ylhäällä farkkujesi taskussa. Arvasimme äitisi kanssa, että olit lähtenyt myyräjahtiin. Olisi hyvä, jos jatkossa tulisit ajoissa. Hyvä kun tulit kuitenkin, meillä on juhlan kunniaksi tänään pizzaa!”

”Kiitos vaan, mutta söin jo ulkona. Pizza on varmasti hyvää.” Poika vastaa, vaikka mielessään miettii, että myyrä oli kyllä varmasti maukkaampi, kuin äidin pizza. Hän ei voi kuitenkaan pahoittaa äidin mieltä hänen syntymäpäivänään ja jättää kohteliaasti mainitsematta asiasta. Äidin ruuat ovat aina lievästi sanottuna erikoisia. Tänään oli luvassa hyönteispizzaa, joka ei ole koskaan ollut suosikkejani. Heinäsirkat jäävät aina ikävästi hampaankoloon. Ja etanat ovat aina vähän liian sitkeitä minun makuuni. Pikkuveli Frans kuitenkin pistelee pizzaa suuhunsa niin, että hänen hampaankolonsa ovat täynnä heinäsirkkoja. Fido katsoo häntä hetken nauruaan pidätellen ja kysyy vanhemmiltaan: ”Mitä eroa on Fransilla ja porkkanalla??”

”No mitä?” Isä kysyy.

”Porkkana on kasvatettu!” Vastaa Fido ja juoksee nauraen alas rappusia, ennen kuin Frans ehtii säntäämään hänen peräänsä.

”Miten tämä voi olla mahdollista? Juuri kun olemme päässeet perille raskaan laivamatkan jälkeen omille kotinurkille, alkaa tuo sama nahistelu.” Äiti puuskahtaa ja nousee pöydästä.

”Oli kyllä mukava käydä pienellä risteilyllä, kuten ihan tavalliset ihmisetkin tekevät. Pojille teki hyvää nähdä vähän normaalia elämää. Reitti Saksasta Suomeen ja takaisin laivalla on tarpeeksi pitkä, jotta ehtii päästä lomatunnelmiin.” Isä huokaisee ja muistelee lomamatkaa haikeasti. ”Mikään ei ole hienompaa, kuin merituuli laivan kannella! Pojista oli tosin varmaan hieman kummallista matkustaa noin hitaasti. Omin siivinhän pääsee aina nopeammin.”  Hän jatkaa ja alkaa jo suunnitella seuraavaa perhematkaa valokuvia selaillen.