Pinnatuolien maalaus kalkkimaalilla, OSA 2
Kaivoin maalaamani pinnatuolin varastosta, ajatuksenani hioa sitä teräsvillalla. Halusin, että alle maalattu harmaa kalkkimaali näkyisi jonkin verran valkoisen alta sellaisena kivana kulutettuna pintana. Ensimmäinen yritys hioa tuolia kaatui siihen, että paperi meni hetkessä tukkoon. Sama kävi myös teräsvillalle. Olisi pitänyt varmaan olla järeämpää villaa.. Tuolista tuli näiden hiontayrityksieni jälkeen ihan kamala. Pinnasta tuli likaisen siis ja naarmutetun näköinen. Ei sellainen hienosti kulutettu ja ajan patinoima pinta.
Tykkäsin kamalasti siitä harmaasta antrasiitin sävyisestä kalkkimaalista ja päätin maalata molemmat tuolit suoraan sillä, enkä edes yritä hioa pinnasta kuluneen näköistä.
Kalkkimaali peitti hyvin jo kertaalleen maalatun tuolin, mutta toinen kiiltävällä valkoisella maalattu tuoli piti maalata kahteen kertaan.
Olin tosi tyytyväinen lopputulokseen ja lakkasin seuraavana päivänä molemmat tuolit kalkkimaalin päälle soveltuvalla lakalla.
Pinnatuoleja on viheliäinen maalata, koska maalattavia pintoja on paljon. Koko ajan meinaa jäädä joku pinta maalaamatta. Siitä kalkkimaali on loistavaa, että se ei haise, kuivuu nopeasti (noin tunnissa) ja on vesiliukoista. Pensselit saa hyvin puhtaiksi maalaamisen jälkeen.
En kokenut sellaista ihmeellistä valaistumista näiden kalkkimaalien suhteen. Helppoa maalaamista, jos tykkää hieman rosoisesta maalausjälkestä. Maali soveltuu tosiaan melkein minkä tahansa pinnan päälle. Pinta kannattaa puhdistaa ja hioa kevyesti, vaikka ohjeissa sitäkään ei olut vaadittu. Helppoa kuin ikä. Voisin vetäistä lopulla maalilla vielä yhden kotona nurkissa möllöttävän lipaston. Ei antiikkisen.
Tuolit istuu nyt kodan sisustukseen, kuin nenä päähän.
