Työpöydän muodonmuutos
Löysin sattumalta Torista myynti-ilmoituksen, jossa kaupattiin vanhaa ja melko huonokuntoista kirjoituspöytää. Pöydän hinta oli 20€ enkä miettinyt hetkeäkään, kun laitoin myyjälle viestiä, että tulisin heti hakemaan sen pois.
Pöytä oli kokopuuta, kuten olin jo kuvan perusteella arvellut. Sen jalat olivat koivua ja pöytälevy mäntyä. Se oli talonpoikaisaikainen ja mielestäni kunnostamisen arvoinen. Ihastuin etenkin noihin kahteen laatikkoon, pieneen kokoon ja siroihin jalkoihin. Pöytä oli maalattu useampaan kertaan, sen yhdestä jalasta olivat liimaukset pettäneet ja sitä oli yritetty rautanauloilla lyödä kasaan, mutta siitä huolimatta lähdin onnesta soikeana pöytä auton takaosassa kotiin, vaikka en ollut miettinyt sille edes kunnon paikkaa. Siitä viis, koska tässä oli unelmieni tietokonepöytä! Isäntä vähän katseli kummissaan tuota karseaa rotiskoa, eikä varmaan nähnyt siinä samaa potentiaalia kuin minä.
Eräänä kauniina päivänä raahasin pöydän kurssille mukaan ja ajattelin, että äkkiäkös tästä hieno saadaan. Kuinka väärässä olinkaan.
Aloin raaputtaa pöytälevyä puhtaaksi maalikerroksista ja se osoittautui ihan mahdottomaksi hommaksi. Käytin aluksi maalin poistoon joutsensikliä, joka on aivan verraton työkalu. Pöytälevyssä oli ainakin kolme kerrosta maalia ja kerrokset olivat kunnolla kiinni pinnassa.
Pöydän reunat olivat kaarevat ja maalia oli kerrassaan mahdoton saada irti. Laatikostot ja jalat eivät olleet yhtään sen helpommat. Otin siis järeät konstit käyttöön. Aloin poistaa maalia kuumailmapuhaltimen avulla. Raahasin pöydän tulityöluokkaan ja laitoin imurit käyntiin. Nämä maalit eivät ole mistään terveellisimmästä päästä ja välttelen viimeiseen asti tällaisia vippaskonsteja. Näissä maaleissa on mm lyijyä. Onneksi tulityöluokassa oli melko hyvä ilmanvaihto imurien ansiosta.
Kuumensin pienen alueen pöytälevyn pintaa, kunnes maali alkoi hieman kupruilemaan. Sen jälkeen maalikerros lähti siklillä vaivattomasi irti. Kaamea sotku siitä vaan tulee. Maali kuumenee helposti liikaa ja palaa kiinni pintaan. Hommassa kannattaa noudattaa varovaisuutta. Minulla meni tällä menetelmällä noin kolme tuntia maalien irrottelussa ja tulos oli melko rujon näköinen.
Maalia on paikoitellen vielä jäljellä kuumailmapuhalluksenkin jälkeen. Pöytä on nyt pahemman näköinen, kun ennen käsittelyä!
Seuraavaksi aloin hioa pöytää epäkeskohiomakoneella. Sillä sai pöytälevyn, jalat ja osan laatikoita siistiksi. Kulmat ja reunukset piti kuitenkin rapsutella puukolla ja lopuksi hiomapaperilla. Laskeskelin,että kaikkinensa pöydän putsaukseen meni noin 13 tuntia. Heiluva jalka liimattiin lopuksi puuliimalla ja se kiristettiin isolla puristimella kiinni.
Kiristyksen jälkeen toinen laatikoista ei mahtunut enää paikoilleen. Laatikon sivua piti hieman hioa tasohiomakoneella ja sen jälkeen se sujahtikin mukavasti koloonsa.
Hionnan lopputuloksena alan jo uskoa,etä kyllä tästä pöytä vielä tulee. Aloin rapsutella vielä huvikseni laatikoiden vetonuppeja ja maalin alta paljastui kupariset pienet vetimet. Olin ihan pähkinäinä tästä löydöksestä!
Päädyimme käsittelemään pöydän sävytetyllä pellavaöljyllä. Se hylkii likaa ja jättää kauniin samettisen pinnan. Olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Öljy levitettiin rätillä hieromalla ja sa antoi tasavärisen pinnan. Lopulta pöytä myös mahdutettiin olohuoneen nurkkaukseen ikkunan eteen. Se oli juuri sopivan kokoinen tietokonepöydäksi. Laatikoihin saan järjestettyä paikan kirjoitusjutuilleni. Minulla on siis tapana tulostaa kirjoittamiani liuskoja. Niihin on sitten hyvä tehdä merkintöjä ja hahmotan paremmin tekstiä paperilla. Olen vissiin sen verran vanhanaikainen tässäkin asiassa…
