Bremenin herkkuhetket pähkinänkuoressa
Syyskuisella Bremenin matkallamme ehdimme parissa päivässä tehdä monen moista mukavaa asiaa kuten syödä hyvin, shoppailla hyvin, katsella maisemia ja käydä panimovierailullakin.
Jos jollekin on vielä epäselvää, niin minä tykkään syödä hyvin. Kotona kokkaan ahkerasti, mutta on todella ihanaa myös istahtaa valmiiseen pöytään. Ulkomaanreissuilla yksi parhaista asioista mielestäni onkin uusien ravintoloiden ja annosten kohtaaminen. Ja sitähän tuli parissa päivässä harrastettua ihan kiitettävästi.
Koska matkamme alkoi varhain aamusta ehdimme sopivasti perille lounastamaan. Olin ennen reissua ahkerasti jälleen tutkinut mitä Bremenin ravintoloita Tripadvisorissa on kehuttu käynnin arvoisiksi. Olin jopa printannut mukaani listan parista paikasta opaskarttoineen kaikkineen. Googlen kartat ovat tosin aika suuntaa antavia… ja piti vähän kysyä neuvoakin jotta löysimme tiemme lounaspöytään asti.
Ensimmäisenä tässä kuvissa siis ravintola nimeltään Presse, joka löytyy Bremenin keskustasta osoitteesta Langenstrasse 31.
Ravintolan yksinkertainen ja tyylikäs sisustus, toisen kerroksen tasanne sekä avokeittiö muistuttivat mielestäni kovasti Tampereelta löytyvää Ravinteli Huberia, vaikka näistä kuvistani asia ei taida ihan välittyä.
Lounasaikaan keskiviikkona paikalla oli ihan mukavasti porukkaa, tosin kaikki istuivat alakerrassa. Lomalla kun oltiin niin sitä piti juhlistaa lasillisella valkoviiniä. Ruuaksi valitsin aikalailla sokkona ja saksan kieltä taitamattomana annoksen nimeltä ”otto” (ekassa kuvassa lounaan ruokalista), joka osoittautui täysin kasvispitoiseksi annokseksi. Täytyy kyllä sanoa, että se oli yksi parhaimmista ravintolassa nauttimistani kasvisannoksista ja olipa se jopa niin iso että en jaksanut ihan kaikkea edes syödä. Maut ja ainesosien rakenne sopivat hyvin yhteen ja koko komeuteen oli paistamisen ohessa jotenkin pyöräytetty sopiva mausteisteisuus ja kivan kipakka tulisuus.
Matkaseurani, eli tätini valitsi puolestaan lounaakseen keiton, joka sekin oli kuulemma hyvin maukas. Tosin jälkikäteen tätini tunnusti poteneensa pientä annoskautetta nähtyään lautaseni.
Vaikka me olimme tällä kertaa kasvislinjalla, niin saa Pressestä myös lihapitoisiakin annoksia. Ymmärtääkseni juuri Pressen hampurilaisannokset ovat saaneet paljon kehuja osakseen. Menkää ja kokeilkaa!
Koska tosiaan lounaamme oli ollut aika kevyt, nälkä kurni vatsoissamme aikalailla kun suunnistimme illan tultua kohti seuraavaa listaltani löytyvää ravintolaa. StadtWIRT olikin jännästi melkein piilossa katetun ostoskadun keskellä, osoitteessa Katharinenklosterhof 7.
Tunnelmallinen ravintola tuntui jatkuvan sisällä loputtomiin. Sisään tultaessa vastassa oli tämä tiiliholvinen kapea, mutta korkea tila johon me istahdimme ruokailemaan. Ravintola olisi kyllä vielä jatkunut pidemmälle ainakin vielä kahteen erilaiseen saliin. Jännä ja todella iso ravintola siis.
Koska olin nälkäinen valitsin ruuakseni perinteisen flammkuchenin, itseasiassa ravintolan nimikkoflammkuchenin, joka sisälsi vuohenjuustoa, tomaattia, rucolaa sekä purjoa. Taas tuli mentyä puolivahingossa kasvislinjalla, hups. Tuo ohut pizzamainen piiras oli kyllä täytteiltään ja koostumukseltaan sen verran tuhti että lähes ähkyhän siitä tuli.
Tätini jälleen ihasteli annostani, mutta oli erittäin tyytyväinen valitsemaansa salaattiin jossa oli muun muassa pekoniin käärittyä fetaa. Jos satutte nurkille, niin maistakaa ihmeessä tuota flammkuchenia.
Torstai meni pitkälti Ochtum Parkin outletissa shoppaillen ja palasimme keskustaan aika myöhään. Jälleen oli kova nälkä. Siispä nenä kohti helmikuussa hyväksi havaittua ravintolaa nimeltä LUV (osoite: Schlachte 15-18). Meille löytyi juuri sopivasti kahden hengen pöytä, vaikka aika täyttä tuntui muuten olevan kello yhdeksän aikaan. Ravintolan baaritiskin takana oleva seinä oli hauskasti valaistu niin, että se vaihtoi väriä pienin väliajoin ja toi samalla erilaista tunnelmaa aina värin vaihtuessa. Kiva yksityiskohta.
Nälkäni sammutin tuhdilla pasta-annoksella, joka oli muuten jälleen pelkkää kasvista: tomaattikastiketta pinjansiemenillä ja rucolalla. Tällä kertaa minä podin sitä annoskateutta tätini tuhtia salaattia kohtaan…
LUV on nyt tullut testattua kahdesti ja sitä suosittelen lämmöllä. Pressen lisäksi olen muuten myös kuullut paljon kehuja LUV:n hampurilaisista. Hemmetti, seuraavan kerran kun suuntaan Bremeniin taidan syödä pelkkiä hampurilaisia…
Perjantaina olimme syöneet todella tuhdin aamiaisen hotellillamme jota sulattelimme kiertelemällä ympäriinsä keskustaa ja poikkesimme lepuuttamaan jalkojamme kahvilaravintola Classicoon kahvin ja paistettujen pottujen merkeissä.
Bremenin ravintolakierroksemme viimeinen etappi oli perjantai iltana ravintola Casa joka sijaitsee osoitteessa Ostertorsteinweg 59. Beck’sin panimolla vierailun ja varsinkin sen kaiken oluen maistelun jälkeen pieni jaloittelu teki hyvää. Ja jaloiteltua sitä tulikin kun tuo Casa sijaitsi aivan toisessa päässä kaupunkia kuin panimo. Nälkähän siinä matkalla kerkesi tulemaan. Casassa oli vielä seitsemän jälkeen perjantaina hyvin tilaa ja saimme valita mihin istua. Sisustus tummine nahkaistuimineen ja puu pöytineen oli varsinkin minun mieleeni. Kuten ravintolan nimestä jo voikin päätellä, oli menu espanjalaisteemainen. Alunperin olimme ajatelleet ottaa valikoiman tapaksia jaettavaksi, mutta kurnivat vatsamme saivat mielemme muuttumaan. Minä päädyin serranon kinkkua sisältävään pizzaan ja tätini todella näyttävään salaattiin.
Todella kiva yksityiskohta oli paperipussi josta pöytään tuotu leipä tarjoiltiin. Se oli pieni ja sievä. Puhumattakaan siitä että se piti tuoreet leipäviipaleet hyvin lämpöisinä.
Serranon kinkulla, rucolalla sekä parmesanilla täytetty pizzani oli herkullinen ja tätini salaatti, noh, se näytti upealta ja kuulemma maistui täydelliseltä!
Siinä ne olivat, Bremenin matkamme herkuhetket. Vesi tuli kielelle näitä muistellessa. Jos olette jossain noista ravintoloista käyneet niin kertokaapa mitä olette olleet mieltä.
My favorite restaurants in Bremen – they all have good food and great ambience.