En aio pitkästyttää teitä kertomalla jokaisesta kolmen viikon lomapäivästämme ja kaikista menemisistämme, vaan jaan vain kohokohdat. Nyt hypätään saman tien jo loman loppupuolelle, kolmanneksi viimeiseen iltaan. Tämäkin retki kuului niihin juttuihin joita olimme jo kotona suunnitelleet Singaporessa tekevämme: Illallinen Faber Bistrossa ja Henderson Waves -silta iltavalaistuksessa. 

Edellisellä kerralla (keväällä 2013) kun olimme Singaporessa kävelimme päiväaikaan Southern Ridges kävelyreittiä Alexandra Archilta aina Mount Faberin päälle ja ihastelimme Henderson Wavesin siltaa sekä sieltä aukeavia maisemia. Hikisen patikoinnin päätteksi lounastimme Faber Bistrossa todella herkullista pizzaa. Jo tuolloin pohdimme, että illalla näkymät olisivat vielä upeammat.

Tällä kertaa emme jaksaneet patikoida vaan matkustimme metrolla ensin Harbour Frontin MRT-asemalle, josta sitten kävelimme Cable carien lähtöpaikalle Harbour Front Tower 2:lle. Korkeat paikat eivät edelleenkään ole minun suosikkijuttuni, mutta jälleen löysin itseni yläilmoista matkustamassa vaijerihissillä. 

Onneksi matka cable carilla Harbour Frontista Mount Faberille ei kestänyt kauaa ja sitten sain taas maata jalkojeni alle. Saavuimme Faber Bistrolle hieman ehkä turhan ajoissa, puoli kuuden jälkeen, mutta hyvä puoli ajoissa olossa oli se, että saimme rauhassa valita mihin pöytään halusimme istua.

Näköalaravintolat Singaporessa ovat tunnettuja kovista hinnoistaan. Hinta-laatusuhde ei aina kaikissa paikoissa kohtaa, mutta mielestäni Faber Bistrossa hinnoittelu on ollut ihan kohtuullinen. Tällä kertaa ajoissa saapumisemme etu oli myös happy hour. Auringonlaskua ja illallisannoksia oli ihan mukava odotella olusten kera.

Ruoka oli jälleen erinomaista Faber Bistrossa. Lohiannokseni oli todella maukas ja muusikin oli juuri mieleiseni – vähän kökkäreinen. Mieheni pasta-annos oli kuulemma myös erittäin onnistunut valinta. Ehdottomasti kannatti pyytä spicy prawn linguine ”less spicy” eli mietona. Tulisuutta maussa silti riitti. Kerrankin vatsoissamme oli tilaa jälkiruualle ja tuo herkullinen suklaakakku vei kielen mennessään. 

Jotenkin tuntuu hassulta ladella ylistyssanoja peräjälkeen tuolle ravintolalle, mutta ne tulevat aidosti hyvästä palvelusta ja maittavasta ruuasta. Esimerkkinä tarjoilijan hyvästä ”pelisilmästä” se, että ruuan kanssa nauttimamme lasilliset valkoviiniä tuotiin pöytään vasta kun olimme viimeistelleet oluemme – eikä heti silloin kun ne tilasimme ruokatilauksen yhteydessä. Näin saimme nauttia viileästä valkoviinistä ruuan kanssa. Pieni juttu, mutta tarjoilija hoiti sen tyylikkäästi. 

Vatsat täynnä ja tyytyväisinä lähdimme pimenevässä illassa kävelemään kohti retkemme toista etappia, Henderson Wavesin siltaa.

Iltavalaistuksessa tuo silta oli mielestäni tunnelmallisempi kuin silloin edellisellä kerralla kun sen näin päivänvalossa. Valokuvaamisen kannalta sillasta olisi ehkä kuitenkin saanut paremmat kuvat toisesta suunnasta, ei itse sillalta vaan juurikin jostain vähän kauempaa. Noh, ensi kerralla sitten…

Maisemat tuolta Mount Faberilta katsottuna olivat joka tapauksessa pienen retken arvoiset ja näin iltavalaistuksessa paljon näyttävämmät kuin päivänvalossa. Meidän retkemme päättyi vielä päätä huimaavaan ajeluun cable carilla takaisin Harbour Frontin rakennukseen. Tuota vaijerihissiajelua kun ei harmikseni voi ostaa vain yhteen haluamaansa suuntaan, vaan pitää ottaa koko kierros. Koska olimme tulleet vain yhden etapin, takaisinpäin oli jäljellä vielä kolme. Kova tuuli keikutti pientä kopperoamme ja meikäläinen puristi rystyset valkoisina penkinreunasta kiinni koko matkan. Tässä kohtaa se iltavalaistus ei ollutkaan niin kiva juttu, päinvastoin se teki matkasta pelottavamman tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle.

Olipahan joka tapauksessa ikimuistoinen ajelu 🙂