Hey there
Raumalle muutosta on kulunut vuosi. Edellisestä postauksesta yhdeksän kuukautta. YHDEKSÄN. En tiedä missä välissä kaikki tämä aika vaan hujahti, mutta paljon on tapahtunut. Vuosi sitten pahin romahdus masennukseni kanssa oli edessä, nyt se saattaa olla takana. Tai ainakin toivottavasti on. Toipuminen on pitkä tie, mutta oikeilla lääkkeillä, vähemmällä kuormituksella ja ripauksella onnea, ollaan ainakin toipumaan päin. En kuitenkaan kaivannut takaisin kirjoittamisen ääreen puhumaan masennuksesta, vaan lähes tulkoon kaikesta muusta. Ruuasta, politiikasta, arjesta, vanhemmuudesta, askartelusta, sisustuksesta, rahasta – kaikesta siitä mitä ihmiselämään voi kuulua.
Viime postauksen jälkeen olemme viettäneet ninja-synttärit esikoiselle, dinosaurus-synttärit kuopukselle, käyneet Korkeasaaressa ja kuten moni muukin – koronakotoilleet. Kevät oli ihana, raikas tuulahdus kunnes KORONA vei kaiken tilan. Kaikki pysähtyi, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Nyt uusi arki eskarilaisen, päiväkotilaisen ja omien etäopintojen kanssa on vihdoin asettumassa. Nyt tuntuu hyvältä aloittaa ja sitoutua, ainakin tähän kirjoittamiseen, muusta en tiedä.
Olen jo kuopuksen syntymästä (07/2018) saakka pitänyt muistiota aiheista, joista haluaisin kirjoittaa mutta aika kaikelle tälle on uupunut ja kun aikaa oli, minä olin uupunut. Nyt kun osana toipumistani on sellaisen ajankäytön opettelu, jossa käytän aikaa itselle mieluisiin asioihin, tuntuu jotenkin kotoisalta palata tämän muistion ääreen. Aiheita on unikoulusta resepteihin, maratontreenailusta, päivän politiikkaan ja sisustusongelmiin ja kaikkea siltä väliltä. Ongelma vain on, mistä aloittaa? Päätin siis aloittaa näin, rönsyilemällä ja hivuttamalla kuulumisia samaan syssyyn. Huomenna piti alkaa ensimmäinen päiväkotiharjoittelu, vaan taitaapa jäädä ensipäivät välistä. Mulla kävi nimittäin sellainen tuuri, että aamulla ”pääsen” elämäni ensimmäiseen koronatestiin. Hopeareunus tässä sairastelussa on, että nyt on ainakin pari päivää aikaa näpytellä näitä ideoita postauksiksi ja takoa kun rauta on kuuma.
Perinteisen esittelypostauksen sijasta päätin esitellä itseni vanhan kunnon blogihaasteen muodossa. Bongasin tämän 
Ihailen monia ihmisiä. Työtovereitani, koulukavereitani, perheenjäseniäni, tuoretta pääministeriämme Sanna Marinia, Veronika Honkasaloa…
Rentoudun juoksulenkillä, musiikin avulla tai kalenteria tuunatessa. Metsälenkki politiikkaradiota kuunnellessa toimii myös, omat ongelmat tuntuu aika pieniltä kun kuuntelee muiden vaahtoamista yhteiskunnallisesti merkittävistä ongelmakohdista.