Huono päivä

Se alkoi huomaamatta. Se hiipi niskan taakse hönkimään ja odotteli siellä sopivaa hetkeä. Yritin huiskia sitä pois, mutta se pirskatti oli itsepintainen. Sopivan hetken saapuessa (lapsi otti ja mätkäisi päähän leikkiautolla kesken puhelun, äidin puheluthan ovat siis hänen mielestään täysin rikollisia) se saapui hyökyaallon voimalla. Seuraavassa hetkessä ilolla odotettu ruuanlaitto sai aivan uudenlaisen sävytteen, kun jo ensi kättelyssä mausteet paloi pannuun kiinni (kyllä, luit oikein) ennen kuin kanat edes pääsivät pannulle asti. Pyykit tuntuivat liian haalistuneilta ja saumatkin olivat menneet liian kieroon. Lapsikin otti ilon irti ja pisti kämpän hyrskyn myrskyn. Siinä sivussa jäi jalkoihin lelut, ne vastapestyt pyykit ja kissaraukat. N-miehestä nyt puhumattakaan, mitäs kehtasi tulla ritarillisesti tarjoamaan apuansa kesken palaneet mausteet-episodin. Kamala mies. Lapsen päiväunetkin alkoivat tosi leppoisasti (not) ja oletettavasti se näkee tuolla nyt painajaisia kiukkuisesta äidistä. Lisäksi ulkona sataa, on kylmää ja märkää ja ikävää ja mäenalamitäänjaaionkiukutellakokopäivän!

No okei. Kuppi kahvia ja katsotaan sitten, menikö kuppi nurin (kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti, se ja sama).