Tag: ajatuksen virtaa

  Taas yksi ihana, omanlaisensa, muistorikas juhannus takana. Ilman festareita, ilman alkoholia, ilman väsynyttä meininkiä. Sen sijaan hiusten sitomista leteille ja uuden mekon testailua, mahtavaa menoa lasten juhannustapahtumassa, hyvää ruokaa ja taivaallista kakkua, hyvää seuraa, kesämusiikkia terassilla illan viiletessä, lapsen aivoitusten ihmettelyä, naurua, ilon kuplintaa, lisää taivaallista kakkua, hartiahierontaa ja yhteistä aikaa sohvalla. Ja viimeisimpänä, […]

Loma tekee minusta väistämättä, joka ikinen kerta, parantumattoman yökukkujan. Yläasteikäisenä valvoin joka yö tolkuttoman pitkään ja nukuin tyytyväisenä pitkään, ellei äiti toisin päättänyt. Opiskeluaikoina oman kämpän ja rauhan myötä homma lipesi ihan älyttömäksi; saatoin mennä nukkumaan milloin tahansa kolmen ja seitsemän välillä, aamulla siis. Nukuin joskus pitkälle iltapäivään, kunnes oli pakko alkaa suunnittelemaan, että mitäs […]

Huhtikuu. Aikoinaan koko kuukausi ei merkinnyt mulle mitään. Huhtikuu oli pakollinen paha talven ja kesän välillä. Ikävöin jo talvea, vaikka se ei ollut vielä edes kunnolla ohi. Odotin jo kesää, lämpimiä tuulia, järvessä uitettuja varpaita. Elokuun pimeitä, mutta lämpimiä iltoja. Ja syksyä, jonka jälkeen talvi taas tulisi. Huhtikuu oli mulle allergiakauden alku, kuran ja auringon […]

Kolme (3) kirjoitusta tammikuussa. Aika vähän. Taisi olla blogihistoriani hiljaisin kuukausi. Eipä sitä tekstiä väkisin synny. Helmikuu on mun lempikuukausi. Loppukuusta täytän vuosia, mutta ei se ole ainoa syy. Talvi-ihmisenä olen muutenkin fiiliksissä tähän vuodenaikaan ja helmikuussa talvi on yleensä parhaimmillaan. Musta on jotenkin hullua, että koko muu maailma tuntuu odottavan jo kevättä (tai jopa […]

Muistattehan kyselyvihkot, joissa oli kysymys per sivu ja jota kierrätettiin kavereilla? Luovimmista kysymyksistä sai kavereilta kiitosta ja kinkkisistä nuhteita. Pyöriteltiin silmiä niille, jotka vastasivat joka toiseen kysymykseen ”en mä tiedä”, mutta sitten oltiinkin itse tuskaisena, kun ei meinannut keksiä nasevaa vastausta. Ja oli siellä se yksi kysymys, johon juuri kukaan ei uskaltanut vastata: Kenestä tykkäät? […]

  Jouluaatonaaton iltana mun joulufiilikset eivät olleet kovin korkealla. Koti oli siivottu ja koristeltu, herkulliset jouluruuat odottivat kaapissa ja maahankin oli saatu hiukan lunta. Meidän taloudessa kävi kuitenkin se klassinen: odotukset olivat kovin korkealla ja aatonaaton iltana väsymys vei vallan. Iltamyöhällä menin nukkumaan silmät itkusta turpeina ja olin varma, että koko joulu on aivan pilalla. […]

  Mä pystyn taas hengittämään. Sydän ei hakkaa niin kovaa, eikä rinnassa ole jatkuva ahtauden tunne. Peilikuva hymyilee ja miehen kanssakin naurattaa useammin. Poitsu tuntuu huomanneen, että äiti on nyt onnellisempi. Maailma on jatkanut pyörimistään, eikä mua ahdista. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että elämä on oikeasti tosi kivaa. Ihan kuin olisin herännyt pitkästä painajaisesta. Viime yönä […]

…niin aion käpertyä viltin sisään ja ulos tuijottamisen sijaan ihailla näitä: Nimesin nämä once in a lifetime-kuviksi. Pienen hetken kaikki oli kohdallaan, valo, värit ja asettelu. Luonto pisti parastaan ja mä tallensin kuvat muistuttamaan, että joskus kaikki vaan loksahtaa paikoilleen. Silloin ei tarvitse muuta kuin hymyillä typerästi ja antaa virran kuljettaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kun toimitus esitti perhebloggaajille haasteen kertoa, miksi bloggaamme perheestä, en alkuun osannut edes tuohon kysymykseen vastata. Lily täyttyi aika nopeasti perhebloggaajien (tai sinne päin) hienoista perusteluista, ja samalla mä itse mietin, että miksi mä ylipäätään bloggaan. Olen viime aikoina kokenut jonkinlaista ahdistusta blogin suhteen. Olen yrittänyt jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin, mutta väkisin tuli väliin […]

Mä inhoan keskeneräisyyttä. Mä inhoan, kun valokuva-albumeissa on kuvat jo ojennuksessa, mutta tekstit puuttuu. Mä inhoan siivota, koska ikinä ei ole aikaa siivota koko taloa kerralla. Mä inhoan remontteja, koska ne ei valmistu i-ki-nä. Mä inhoan loska-aikaa, kun ei ole enää syksy, mutta ei vielä talvikaan (saatikaan kun se kestää koko nk. talven). Mä taisin […]