Pala onnellisuutta

Tänään nukuin kymppiin, koska se tuntui just sopivalta. Makoilin pitkään sängyssä ja katselin verhonraosta pilkottavaa päivänpaistetta. Venyttelin ja nautin kiireettömyydestä.

Söin aamupalaksi rahkaa suklaahipuilla, koska sattui just tekemään mieli.

Join kolme (!) kupillista kahvia rauhassa, vailla kiirettä.

Surffailin netissä ja päädyin muutaman käänteen kautta kuuntelemaan Youtubesta mm. tätä. Pistin silmät kiinni ja liikutuin. Lopulta tanssin ja lauloin ympäri kämppää vapautuneesti, kuvitellen olevani isompikin stara.

Suunnittelin päivän aikataulua. Lopulta hylkäsin kaikki suunnitelmat. Myöhemmin tulee varmasti kiire, mutta mitä sitten.

Halailin kissaa, rapsutin ja leikitin.

Tanssin vähän lisää.

Join vielä yhden kupin kahvia.

Pistin uuden hömppäleffan pyörimään ja katson sitä samalla kun kirjoitan tätä.

Siksi, että voin.

—————————————————————————————————————-

Usein korostetaan sitä, että täytyisi saada hirveästi aikaan. Ihmiset julistavat somessa, mitä kaikkea ovat tehneet päivän aikana, kai sillä kerätään jotain ihailuakin. Mutta onko aina pakko saada jotain aikaan? Eikö toisinaan ole ihan hyvä, että voi tehdä juuri mitä haluaa, sitä mistä tulee hyvä olo? Vaikka kämppä on kuin pommin jäljiltä, niin mua ei vaan just nyt huvita siivota tai pestä ikkunoita. Niille on aikaa muulloinkin, mutta kuinka usein sitä oikeasti saa nukkua pitkään ja istua puoli päivää sohvalla tekemässä kaikkea turhaa. Eikä se oikeastaan ole edes turhaa, jos siitä kerran tulee itselle hyvä olo.

Niinpä mä aion tänään tuhlata vielä lisääkin aikaa tanssien, laulaen ja nauraen.

Aion olla onnellinen.