Pitääkö ryppyjä pelätä?
Viime viikolla seurasin erästä keskustelua kauhunsekaisella mielenkiinnolla.
”Mä näin kaupassa yhen naisen, jol oli iha hirveesti ryppyjä”, tokaisi neiti x.
”Sulki on ryppy, tos silmän alla”, vastasi neiti y häpeilemättä neiti x:lle.
”Nii. Mun äiti sano, et se on naururyppy. Et sellasii tulee, ku nauraa”, neiti x sanoi, ja jatkoi: ”et jos nauraa hirveest, ni sitte tulee hirveest ryppyi.”
”Ai jaa!” neiti y sanoi kauhuissaan. ”Tuleekohan mustakin sit tosi ryppynen?”
”Varmaan”, neiti x sanoi, ”tai sit sä et voi enää nauraa.”
Tässä kohtaa mun oli pakko puuttua keskusteluun: ”Kattokaa, mullaki on ihan hirveesti ryppyjä!” hihkaisin. Neidit x ja y, sekä pari muuta lähistöllä ollutta kumartuivat hihitellen lähemmäksi, kun rutistelin naamaani.
”Onko mun rypyissä teiän mielestä jotain vikaa? Tai siis, näytänkö mä teidän mielestä rumalta, kun mulla on ryppyjä?” kysyin pelottomasti. Neitokaiset ravistelivat päätään ja nauroivat.
”Ei niissä rypyissä oikeesti oo mitään vikaa!” neiti x totesi. ”Äiti sano, et kaikille tulee ryppyjä ja joilleki vähän helpommin. Ja et jos nauraa, ni niitä tulee, mut ei se haittaa, koska sit ihmiset vaan näkee, et sä oot tosi ilonen ihminen!”
———————————————————————————————————————
Neidit x ja y, sekä kaikki muutkin siinä lähistöllä olivat 6-vuotiaita. Siis eskari-ikäiset pienet suloiset neitokaiset oikeasti juttelivat rypyistä. Onneksi keskustelu soljui mukavasti turvallisille vesille, se ois vielä puuttunut, jos joku ois heittänyt kehiin kauneusleikkaukset tai botoxit.
Vielä te ehditte tytsyt ryppyjänne murehtia. Musta olisi kyllä kivempi, jos murehtisitte ennemmin sitä, että joku lopettaa nauramisen ryppyjen pelossa.
Siinä teille ryppyjä, hemmetti.
Ps. Hokekaapa hetki sanaa ’ryppy’. On muuten tosi tyhmä sana.