Aamuinen pyörämatka

Aamulla tuli kiire. Olin suunnitellut meneväni töihin pyörällä, mutta N-miehen kanssa kotiin jäävä poitsu päätti herätä juuri lähdön hetkellä. Mun täytyi sitten husata poitsu isäänsä herättelemään ja tähän luonnollisesti kului hetki ylimääräistä aikaa. Kun sitten olin vihdoin takki päällä eteisessä, iski epätoivo; avaimet olivat hukassa. Ei niitä kauaa tarvinnut etsiä, mutta niiden löytyessä työpäivän alkuun oli enää 19 minuuttia ja pyörämatkaan menee 17-18 + pyörän avaaminen ja taluttaminen pihalle. Sekunnin päästä olin päättänyt lähteä sittenkin autolla, jos matkalla tulisi vaikka joku hasardi ja sitten myöhästyisin. Ja sekuntia myöhemmin pistin kypärää takaisin päähän; nyt ei luovuteta! Mars pihalle ja pyörän selkään ja vauhtia vähän normaalia enemmän. Avasin työpaikan oven 7.59, että se siitä myöhästymisestä.

Ja mitä sainkaan. Hyvän mielen liikunnasta. Raitista ilmaa. Vältin ruuhkat ja stop-merkillä tuskailun. Ja kaiken tämän lisäksi, pysähdyin keskellä matkaa (ja siltikin ehdin, hitto vie, kuinka kovaa mä oikein poljin!) kuvaamaan. Mun reitin varrelle osuu muutakin kuin teollisuushallin seinää, ruuhkassa pyristeleviä autoja ja asfalttia. Noin kilometrin verran saan ajaa metsän keskellä. Vaikka en millään pääse kovin kauas autoteistä, niin metsän hiljaisuus on käsittämätöntä. Tänä aamuna se pari minuuttia metsän keskellä sai minut hymyilemään ja jaksamaan pitkäksi aikaa. Tein vakaan päätöksen lähteä pyörällä aina, kun menen kasiin tai ysiin, eikä sada kaatamalla. Talven tullessa pyöräily jää, mutta siihen asti aion nauttia aamuhetkistä pyörän selässä.