Tästäkö se lähtee?

Olen ensimmäisen kerran harkinnut blogin perustamista jo useampi vuosi sitten. Silloin se tuntui kuitenkin omituiselta ajatukselta, kuka haluaisi mun juttuja lukea? Mulla on sellainen mutu, että joskus aloitinkin blogin jonnekin, mutta se jäi parin kirjoituskerran jälkeen pölyttymään. En ollut tarpeeksi avoin jakamaan ajatuksiani. Miksi sitten nyt? Mikä on nyt niin erilaista, että uskallan ryhtyä tähän?

Itse asiassa en tiedä vastausta. Vieläkin minua arveluttaa kirjoittaa itsestäni ja elämästäni. Mulla ei ole mitään tiettyä juttua, josta kirjoittaa; en ole tyylitietoinen muodin edelläkävelijä, enkä harrasta mitään yhtä tiettyä juttua intohimoisesti. Toisaalta ajatuksissa on se, etten varmaan saa yhtäkään lukijaa. Huvittaa jo etukäteen ajatella, että ehkä en puolen vuoden päästä edes muista koko blogia. Tai muistan, mutta pelkkä ajatus kirjoittamisesta väsyttää. Ennenkin muualla sanottua; olen hyvä aloittamaan jo alkuunsa tuhoon tuomittuja projekteja. Toivottavasti tämä ei ole sellainen.

Toisaalta minua ahdistaa myös ajatus siitä, että minut tunnistetaan. Jos joku tuttu tuleekin vastaan ja sanoo, että hei luin sun blogia. Mitä jos ihmiset eivät pidä siitä, mitä kirjoitan? Ei pitäisi ajatella toisten ihmisten mielipiteitä, mutta menneisyys on muokannut minusta kovin varovaisen, mitä tulee avoimuuteen. Näin ollen haluan ainakin alkuun olla hiukan anonyymi. Blogissa ei tulla siis esiintymään ihka oikeilla nimillä, enkä halua kasvokuvia näkyviin toistaiseksi. En kuitenkaan halua sulkea pois mahdollisuutta olla vieläkin avoimempi, ehkä mä jonain päivänä uskallan laittaa kasvonikin kunnolla esille.

Blogin sisältö tulee olemaan normaalia elämää. Ajatusten virtaa arjen keskellä, ehkä maustettuna leipomuksilla, pienen pojan kohelluksilla ja kissojen hurinalla.