Askartelun iloa

Olen aina ollut sitä mieltä, että askartelu on kivaa. Olen pääsääntöisesti tehnyt kortit itse saajasta riippumatta. Häitä varten askartelin aikoinaan ison kasan kamaa, enkä tosiaan mennyt kovin monessa kohtaa sieltä, missä aita on matalin. Töissä tartun ilolla askarteluprojekteihin ja tykkään askastelutuokioiden ohjaamisesta. Viime aikoina kuitenkin askarteluintoni on rajoittunut nimenomaan töihin. Kotona en ole juurikaan askarrellut. Uutta lipastoa täyttäessäni havaitsin myös askartelutarvikkeideni vähentyneen aivan hurjasti. Parit viimeisimmät synttärit on myös menty kaupan korteilla, kun tekeminen on jäänyt viime tippaan. Nyt otin vahingon takaisin ja läväytin askartelutarvikkeet pöytään. Ei mitään suurta ja ihmeellistä, mutta iloinen mieli tuli. Tässä on jotain samaa kuin leipomisessa; on ihanaa nähdä oma aikaansaannos valmiina.

Pohjana valkoinen korttipohja, kuviollinen kartonki liimattu kanneksi. Ilmapallot maalattu erilliselle kartongille, leikattu irti ja liimattu. Teksti maalattu samalla sävyllä kuin ilmapallot.

Tämän kortin saa pikkuinen veljenpoikani ensi viikonloppuna. Sitä ennen pitäisi vielä toipua flunssasta, jotta ehdin leipoa kakutkin samoihin pirskeisiin. Ihanaa päästä leipomaan kakkujakin pitkästä aikaa.